Tenacious D tuli tutuksi itselleni jo jonkin aikaa sitten DVD-pläjäyksestä, jossa esiteltiin hemmojen musavideoita, livekeikkaa ja muutamia härskejä sketsejä. Kaverukset JB ja KG ovat tulleet tutuiksi laajemminkin kotomaassamme, kiitos Nelosella esitetyn TV-sarjan.
Leffa on eräänlainen presequel kaikkeen jo olevaan. Nämä presequelit ovat olleet jo jonkin aikaa niin trendikkäitä, joten mikseipä tämäkin voi samaista pre-meininkiä hyödyntää.
Juonesta: JB rokkaa ahdasmielisessä lapsuudenkodissaan vähän turhan innokkaasti ja selkäsaunahan siitä seuraa. Poika etsii kyynelehtien itseään ja tehtäväänsä tässä maailmassa. Hän saa itse Diolta suunnan elämälleen ja JB lähtee Hollywoodiin perustamaan maailman parasta bändiä. Löydettyään viimein perille tämä törmää katusoittajana elantoaan haalivaan KG:hen ja äijät ystävystyvät. Vuokranmaksu ei ole niin helppoa roposilla, ja miehet päättävät osallistua rahapalkinnon houkuttamana esiintyjäkisaan, mutta voittoon tarvitaan kunnon matskua. Tämä saa parivaljakon etsimään ”kohtalon plektraa”, joka on veistetty pirun hampaasta. Tällä plektralla ovat soittaneet maagisesti mm. Pete Townshend, Angus Young, Eddie Van Halen… Siinäpä homma noin yleisesti.
Pläjäyksessä piisaa hauskaa huumoria ja osa jutuista on tietysti tosi mauttomiakin. Oivaltavia, metallisia ja progressiivisiakin vaikutteita sisältävä musiikki toimii kerronnan välineenä ja leffa on parhaimmillaan isolla luukutettuna. Pick of Destiny on kokonaisuutena yhdistelmä Blues Brothersia ja Spinal Tappia. Leffalla on mahdollisuus nousta ajansaatossa jonkinasteiseksi kulttimusakomediaklassikoksi noiden kahden edellämainitun tapaan.
Ainakin näin musiikista ja hyvistä komedioista pitävänä nautin pläjäyksestä suunnattomasti. Vaikka leffassa on omat suvantovaiheensa niin parhaimmillaan homma suorastaan räjäyttää tajunnan. Jack Blackin karisma, laulajan ja koomikon kyvyt riittävät pitämään jännitteen yllä koko keston ajan, myös suvantovaiheet ylitetään sujuvasti hepun kyvyillä. Parivaljakosta Kyle Gas toimii hyvänä peesaajana, joka tasapainottaa hauskasti olemuksellaan kokonaisuutta. Ja onhan ukko aika hyvä soolojen vääntäjä.
Kyseessä on ehjä leffa, joka ei ole ainakaan omasta mielestäni mikään pelkkä yhdistelmä sketsejä. Täytyy sanoa että tämä hauskinta mitä olen nähnyt aikoihin. Tässä on oikeastaan malliesimerkki siitä että loistavan leffan tekemiseen ei tarvita aina ziljoonia, vaan hyvät äijät ja innostus asiaansa riittää pitkälle.
