”Älkää hakeko todellisuutta, ennen kuin se muuttuu todeksi” , kuuluu eräs ehkä kuvaavin Mulholland Driven repliikeistä. MD:n valovoima piilee siinä, että sen jaksaa katsoa aina uudestaan ja uudestaan nautintoa lainkaan heikentämättä. Lynch ei tälläkään kertaa petä. Elokuva onkin hyvä todistuskappale siitä, että David Lynch on nykypäivän paras elokuvaohjaaja.
Kaunis nuori nainen (Laura Elena Harring) menettää muistinsa auto-onnettomuudessa Mulholland Driven tienoilla synkässä Los Angelesin yössä. Hän piiloutuu tyhjään asuntoon, mutta pian paikalle pamahtaa Deep Riverin pikkukaupungista saapunut elokuvatähteydestä haaveileva nuori Betty (Naomi Watts). Yhdessä he alkavat selvittää mitä Mulholland Drivella oikein tapahtui ja mistä on peräisin mysteerinaisen laukusta löytynyt suuri rahasumma.
Samaan aikaan menestynyt elokuvaohjaaja Adam Kesher (Justin Theroux) joutuu tekemisiin
astetta isompien kihojen kanssa, kun hänellä ei ole enää valtaa päättää oman elokuvansa pääroolin vetäjästä. Samaan aikaan seurataan erilaisia pikkutarinoita, jotka ovat kuitenkin tarinan kannalta elintärkeitä. Vaan onko kaikki sittenkään niin yksinkertaista, ja sitä miltä se antaa näyttää?
Pieniin yksityiskohtiin tulee kiinnittää erityisen paljon huomiota, jos haluaa tästä jotain ymmärtää. Tärkeät asiat elokuvan avautumisen kannalta kuitenkin näytetään aika selvästi kameralla zoomaten, mutta ei kuitenkaan rautalangasta vääntämällä. Toden ja fantasian, tietoisuuden ja tiedottomuuden välillä liikutaan saumattomasti, eikä siirtymiä selitellä.
Takaumia on runsaasti, mikä elävöittää kerrontaa. Takaumia ei niitäkään selitellä perinteiseen tapaan ruutuun pyörähtävillä teksteillä, vaan katsojan annetaan tehdä kaikesta näkemästään omat tulkinnat, mikä onkin elokuvan paras puoli. Lynchille tärkeintä ei olekaan itse tarina, vaan se, että miten hän sen kertoo. Tämä elokuva täytyy nähdä monta kertaa. Se voi olla vaikeasti avautuva, mutta kun sen oivaltaa, se ehdottomasti myös palkitsee. DVD:ltä löytyy ”David Lynch’s 10 Clues to unlock this thriller” ominaisuus, josta on paljon hyötyä tulkintoja muodostaessa.
Elokuvan alkupuolella Naomi Wattsin imelä ylinäyttely ärsyttää, mutta viimeisten puolen tunnin sisällä syy siihenkin selviää. Hän todistaa olevansa aika hyvä näyttelijä. Laura Elena Harring jää hieman edellä mainitun varjoon, mutta vetää siitä huolimatta osansa erittäin hyvin. Justin Theroux tuo mukaan ripauksen huumoria erikoisen päivän kokeneena Adam Kesherinä. Erikoismaininnan ansaitsee upea kohtaus karismaattisen Cowboyn (Monty Montgomery) ja Adamin välillä upeampaakin upeamman dialogin ryydittämänä.
Mulholland Drive sekoittaa hienosti kauhua, romantiikkaa, draamaa, psykologista
trilleriä ja hieman komediaa. Se on tyylipuhdas elokuva, jossa on selkeästi nykyklassikon aineksia. Vaikka elokuvan tapahtumat sijoitetaan Hollywoodiin, se ei ole Hollywood-elokuva. Itse asiassa sillä ei ole mitään yhteyksiä tyypilliseen Hollywood-elokuvaan. Tunnelmaa on nostattamassa myös Angelo Badalamentin mystinen musiikki. Tämä on elokuvataidetta kaikessa loistokkuudessaan. Mulholland Drive on yksinkertaisesti loistavasti tehty elokuva, jollaiseen vain harvat ohjaajat kykenevät.
Silencio…
nimimerkki: Low Rider
