Kevin Smithin elokuvat ovat tunnettuja härskeydestä, rennosta meiningistä ja jopa jonkinlaisesta elämänmakuisuudesta. Nyt Smith on päättänyt yllättää vähentämällä pissakakkaseksivitsejä tekemällä aika tavanomaisen draamakomedian, joka on kertomus Ollie Trinkestä (Affleck), joka joutuu huolehtimaan pienestä tytöstään vaimon (Jennifer Lopez) heitettyään veivinsä synnytyksessä.
Homma on ihan viihdyttävää ja hauskaa katsottavaa, mutta ei yllä Smithin parhaimpien tasolle. Hänhän teki varsin pohdiskelevan romanttisen komedian Amyn jäljillä, jossa tarkasteltiin rakkauden eri muotoja. Sen rinnalla tämä kalpenee kaikessa tavanomaisuudessaan ja pienessä kliseiden viljelyssä. On tässäkin muutama hyvä vitsi ja mukavan lämminhenkinen meininki, sekä katsojalle jää tästä hyvät fiilikset, mutta siinä missä Amyn jäljillä kumosi tavallisten romanttisten komedioiden kaavamaisuuden, niin Tyttö tuollainen puolestansa hiihtää niitä vanhoja tuttuja latuja.
Ben Affleckin nimi jo meinasi saada minut jättämään tämän plätyn vuokraamon hyllylle, mutta Smith on sen verran ihmemies, että hepun leffoissa Affleck ei jostain syystä onnistu ärsyttämään. Elokuvan naisroolit eivät olleet niin onnistuneita valintoja. Liv Tyler tekee varsin tyhjän roolisuorituksen Ollien naistuttavana ja Jennifer Lopezilla on ulkonäöstään huolimatta onneksi aika pieni roolisuoritus, ettei sitä voi pahemmin haukkua, mutta ei myöskään kehua. Ollien isäpappana nähtävä George Carlin onnistuu olemaan ihan hauska, mutta rooli olisi suonut paljon huvittavammankin hahmon. Kukaan ei pääse loistamaan kunnolla, mutta kukaan ei tee täydellistä riman alitustakaan. Jason Lee, Matt Damon ja Will Smith tekevät pienet, mutta hauskat roolisuoritukset.
Muutamia kivoja kikkoja on saatu mukaan, mutta niitä ei ole mukana samalla lailla, kuin ohjaaja Kevin Smithin aikaisemmissa ohjauksissa. Smithin elokuvien vakiohahmot Silent Bob ja Jay ovat tällä kertaa poissa, mutta heidän visiittinsä ei olisi sopinutkaan elokuvan hengelle. Kevin Smith on kuitenkin laittanut mukaan muutaman hänelle tyypillisenkin vitsin, mutta mihinkään hänelle tuttuun räävittömyyteen ei olla päädytty, vaan mukana on myös yllättävän paljon draamapitoisia kohtauksia. Tyttö tuollainen on mukavaa kertakäyttöviihdettä, ei yhtään sen enempää, mutta ei sen tarvitsekaan. Kannattaa kuitenkin mieluummin tarkistaa hyvin samantapainen brittikomedia Jack ja Sarah kuin tämä.
