Sitä tuli palattua elokuva-ajassa taaksepäin, komedian juurille, kun videovarastosta kaivettiin esiin yhteensä tusinan verran Buster Keatonin ja Harold Lloydin mykkäelokuvia.
Eletään siis aikaa, jolloin ihmisen ääntä ei ollut vielä keksitty. Ylimielinen tyhjäntoimittaja, Poika (Lloyd), rakastuu kaupungin tavoitelluimpaan Tyttöön (Davis) ja ilmoittaa tälle vievänsä tämän vihille. Tytön Isä ei kuitenkaan aio antaa siunaustaan liitolle ennen kuin kloppi tarttuu itseään niskasta kiinni. Ja niin poika päätyy puolivahingossa tahtomattaan laivastoon tytön lähtiessä purjehtimaan ainakin maailmanympäri. Sattuma kuitenkin johtaa tytön ja nuoren rakastavaisen jälleen yhteen eräässä satamassa. Mutta maissa ilkeä Maharadja (Sutherland) koppaa Tytön omakseen ja siinä riittää meripojalle pelastushommia kerraksen.
Mukavaa huomata kuinka helposti nuo mykkikset pystyvät vieläkin nostattamaan hymyn huulille tai saamaan aikaan naurunpyrskähdyksen jos toisenkin. Lloydin ”markkinamies”-lookki puree yhtä vahvasti kuin ennenkin, jopa ilman sitä heinähattua, ja mies on täynnä tiedostamatonta karismaa, piileepä herrassa voimistelijankin kykyjä, vaikka mitään kovin vaarallista tämä ei ala tekemään. Ja se älykkyyskin mitataan vasta paineen kasvaessa. Ja kun on kerta nähty niin paljon vaivaa lavastamisessa niin siitä otetaan sitten kaikki irti. Huumori kasvaa koko ajan näkyvämpään rooliin ja lopun linnatoilailut ovatkin sitten jo sellaista menoa, että sitä voi leffan päätyttyä olla naama Jokerilla. Jos haluat nähdä lakin, jonka voi syödä, ihmisverhon tai pelkästään mukavan näköisen tytön, tämä leffa voisi olla oikea valinta.
P.S. Videojulkaisuun lisätty, Robert Israelin säveltämä musiikki myös miellyttää varmasti useampaakin korvaparia.
nimimerkki: Sappy
