Pennitön ja suruton -elokuva on vähemmälle huomiolle jäänyt Disneyn piirrosfilmi. Se kertoo kaksi tarinaa, joista piti tulla alunperin omat elokuvansa. Tuli sota ja Disneyn piti tehdä muita töitä. Sodan päätyttyä projektit elvyytettiin ja lopulta päätettiin tehdä yksi elokuva, jossa on nämä molemmat tarinat. Lopputulos ei ole parasta Disneytä, mutta kuitenkin mielenkiintoinen teos.
Kehyskertomuksessa Samu Sirkka törmää näihin kahteen satuun. Ensimmäinen satu kertoo sirkuskarhusta nimeltä Bongo, joka on kotisirkuksensa suuri tähti. Häntä kuitenkin kohdellaan kaltoin, vaikka se ei näy hienoissa esityksissä. Eräänä päivänä temppuileva karhu päättää karata ja päätyy armottomaan luontoon, jossa hän tapaa ihastuttavan tyttökarhun. Sirkuselämään tottuneelle karhulle luonnon armoille joutuminen tuottaa pieniä vaikeuksia ja väärinkäsityksiä.
Bongon tarina on varsin sympaattinen ja herttainen. Se sisältää hauskoja hetkiä, mutta myös hieman tylsähköä kerrontaa. Lisäksi tässä ei päästä siihen aitoon koskettavuuteen, mihin pääsivät aikaisemmat Disney-klassikot Dumbo ja Bambi.
Toisen tarinan kertoo hauskasti aikansa taitava radiojuontaja Edgar Bergen. Siinä seikkailevat Mikki, Aku ja Hessu Jaakko ja pavunvarsi -sadun muunnelmassa. Kerronta on Bongon tarinaa lennokkaampaa, huumoria on uskallettu käyttää enemmän ja ideat ovat parhaimmillaan loistavia. Bongon tarina pyyhkiytyy jopa vähän mielestä katsellessa tätä varsin viihdyttävää seikkailua.
Kyseessä on mukava viihdepläjäys ja taidonnäyte Disneyn piirrospajan osaamisesta. Molemmat tarinat ovat ihan katsottavia, Bongon vähän huonompi jälkimmäistä. Parempi kuitenkin näin, että elokuva nousee loppua kohti kuin latistuisi. Hyvä viihde ei tunne ikää, minkä Pennitön ja suruton todistaa.
