Se on Disneyn pitkien animaatioelokuvien esiäiti. Elokuva, josta kyseisellä firmalla ammennettiin apua uusien projektien tueksi. Se on teos, joka toi piirroselokuvat aivan uudelle tasolle ja uursi uraa teknisellä tasolla. Projekti, joka nieli taaloja ja voimia siinä määrin, ettei sen valmistumisen voi sanoa olleen ollenkaan selvää. Lopulta siitä tuli leffa, joka palkittiin yhdellä isolla ja seitsemällä pienemmällä Oscarilla sekä loputtomalla menestyksellä.
Lumikkia ei voi väittää kunnianhimottomaksi projektiksi. Näinä päivinä ovat todella harvassa ne visionäärit, jotka uskaltaisivat ryhtyä tekemään mitään läheskään samanveroista. Disneyn Lumikkia tehtiin lama-aikana. Ällistyttävä tosiseikka, kun kyseessä kuitenkin on yksi aikansa kalleimmista elokuvista. Erikois-DVD:n runsaissa lisämateriaaleissa kehutaan nuorta Disneyä. Waltilla lienee tosiaan ollut uskomaton kyky valaa uskoa rahoittajiinsa. Leffaa katsoessa voi silti nähdä, että pelkät Walt-sedän puheenlahjat eivät mahdollistaneet Lumikin syntyä. Kaiken A ja Ö on hyvä perustarina, joka on kerrottu monenikäisiä kiehtovalla tavalla.
Aikuiskatsojana Lumikin voisi toivoa olevan monimutkaisempi ja jonkin verran pidempi. Vaikka se on kuvataiteellisesti mestarillinen, dialogi ja hahmojen kehitys jättävät toivomisen varaa. Yksinkertaistaminen ja stereotyypittely ovat varmasti lapsien näkökulmasta hyviä, kun kaikki avautuu selkeänä, eikä leffa puuduta peffaa. Koko perheelle suunnatuissa elokuvissa haiskahtaa kuitenkin monesti kompromissin hikinen löyhkäys, eikä Disneyn Lumikki ole tässä suhteessa poikkeus. Juonen suoraviivaisuus ja kääpiöiden muokkaaminen kuin joukoksi sirkusareenalle porhaltavia klovneja, ovat asioita, joita en ainakaan itse olisi kaivannut erityisemmin.
Mikä Lumikissa on erityisen mukavaa, on vanhan klassikkosadun säilyminen melkolailla alkuperäisessä muodossaan. Vaikka tarinan kertookin Disneyn tallin väki, se ei ole niin siloiteltu tapaus kuin vaikkapa vuosikymmeniä myöhemmin niin ikään Disneyltä valmistunut Pieni merenneito. Paha noita on ruma ja todella paha, ja kuoleman läheisyys tunkee ikimetsän syövereistä yhtä helposti kuin suloiset pörröeläimetkin. Klassisesta maalaustaiteesta ja satukuvituksesta innoituksensa saaneet animaattorit ja taustamaalarit käyttävät kuvissa sellaisia elementtejä ja sävyjä, että perheen pienimmille Lumikki saattaa olla jopa liian pelottava kokemus. Kauniiden kuvien ja tarttuvien sävelten keskeltä kuitenkin paistaa vielä yksi puute. Tarinan prinssi on lähinnä kuin vain joku ohikulkija, joka tosiaan vain tulee ja menee, eikä persoonana kasva läheskään Lumikin, pahan kuningattaren, saati tämän taikapeilin veroiseksi. Lähtisitkö sinä sellaisen miekkosen matkaan? Niinpä.
Elokuvan suomeksi puhuttu ääniraita on kelpo työtä, joskaan ääniä ei kuulostaisi olevan valittu rooleihinsa ihan samanlaisella pieteetillä kuin Walt-setä valitsi alkuperäisiä. Tästä johtuen vaikkapa kääpiöt eivät eroa niin vahvasti toisistaan kuin alkuperäisessä versiossa.
