Mökä-äijä pääsee toteuttamaan maneereitaan oikein kunnolla. No sehän sopii. Älämölöltä ja huudolta ei vältytä. Ensin möykätään pelaajille, sitten möykätään johtoportaalle.

2.8.2001 22:59

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: , ,
Alkuperäinen nimi:Any Given Sunday
Valmistusvuosi:1999
Pituus:151 min

Oliver Stone sukeltaa lempiurheilulajinsa amerikkalaisen jalkapallon maailmaan. Pelitohinoiden lisäksi ympärille on tietenkin ympätty ihmissuhdekoukeroita. Ihmiset joka portaalla joukkueen ympärillä ovat pelin riivaamia ja koko elämä pyörii pelin ympärillä. Nopeaa leikkausta ja meininkiä riittää mm. erilaisten mainospottimaisten kuvien ja tyylien sisältämä elokuva etenee vauhdilla. Jenkkifutiksesta ei välttämättä tarvitsee tietää paljon mitään ja silti huomaa viihtyvänsä myös peliosuuksien aikana. Elokuvan pituus on hiukan reilut 2 ja puoli tuntia, mutta missään vaiheessa ei oikeastaan jarrutella.

Viihteellisen elokuvamuodon Stone hallitsee. Mitään kovin syvällistä aikaan ei saada vaikka ihmiset joutuvatkin kauden aikana kokemaan henkistä kasvua. Elokuvassa kuvataan myös sukupolvia ja niiden ristiriitoja. Mukana on tähtipelaajaksi nouseva nuori kyky, jolla nousee kusi päähän ja hänen edeltäjäpelaajansa joka on väistymässä pelikentiltä. Palettia yrittää pyörittää isältään joukkueen perinyt nuori tytär, jonka bisneshimo ylittää kaikki ihmissuhteet. Ja messissä on tietenkin joukkueen vanhentuva valmentaja, jolla ote elämästä on lipsunut jo aikoja sitten. Lisäksi ympärillä pyörii liuta muita sählääjiä. Aikaan saadaan paremmanpuoleista saippuaoopperaa…

Tarina on rakennettu selvästi Al Pacinon persoonan ympärille. Jo leffajulisteesta voi nähdä mistä on kyse (Al huutaa monttu auki!!!,’); mökä-äijä pääsee toteuttamaan maneereitaan oikein kunnolla. No sehän sopii. Pacino on tietenkin joukkueen valmentaja ja älämölöltä eikä huudolta vältytä. Ensin möykätään pelaajille, sitten möykätään johtoportaalle. Välillä rauhotutaan baarihuuruisissa tunnelmissa. Al varmaan saa älyttömästi kicksejä päästessään huutamaan niin että otsasuoni pullistuu. Silti äijää on tässäkin tapauksessa mukava katsella. Pelin riivamana vanhuksena äijä vetää hyvän suorituksen.

Eli urheiluhuttua, mutta hyvää ja viihteellistä sellaista tämä on. Tän leffan aikana otetaan Budweiser toiseen käteen, toisella hamutaan roskaruokaa, löhötään soffalla puolimakaavassa asennossa ja viihdytään yhden matsin ajan…

Arvosteltu: 02.08.2001

Lisää luettavaa