Ruotsalainen Ystadin kaupunki on ladattu täyteen pahuutta. Siellä onneksi poliisit toimivat tehokkaasti Kurt Wallanderin johdolla. Samassa poliisipiirissä työskentelee myös Kurtin tytär Linda, johon isän suhde on ollut aina niin ja näin. Tällä kertaa Wallanderit ja muut poliisit pähkäilevät erään miehen katoamistapauksen kanssa. Mies on kokenut elämässään aikamoisen tragedian, jota tutkiessa poliisi saa lopulta selville aika ikäviä asioita.
Pimeys on Wallander-sarjan neljäs osa. En ole nähnyt kahta aikaisempaa (Kylähullu ja Veljet), mutta se ei pahemmin menoa haitannut. Sarjan ensimmäiseen osaan Ennen routaa verrattuna taso on noussut huimasti. Mitään maailmaa mullistavaa ei nytkään ole tarjolla, mutta toimivaa ruotsalaisjännitystä kuitenkin. Aihe on taas tällä kertaa synkkä ja raju, mutta tällä kertaa se on onnistuttu esittämään realistisessa valossa ilman turhaa hosumista ja kliseistä toimintaa. Vasta loppumetreillä hommaa voisi kutsua kliseiseksi, mutta ei se menoa haittaa, sillä hyytävä ote pitää koko leffan ajan otteessaan.
Pedofilia ja lapsikauppa ovat rikossarjojen vakiotavaraa ja Wallander-elokuvasarja luo taas uuden kylmäävän näkökulman asiaan. Rikostarina on hyvin kytketty elokuvan draamapuoleen, toisin kuin Ennen routaa -leffassa. Kurt painii eturauhasongelmiensa kanssa ja Lindan nuoruuden ahdistuminen pulpahtaa taas muistiin juttua tutkiessa. Krister Henriksson ja Johanna Sällström vetävät taas hyvät roolisuoritukset. Lindan kämppistä sekä kollegaa Stefania esittävä Ola Rapace on myös hyvä, mutta hahmo jää taas vähän etäiseksi. Ohjaaja Stephan Apelgren on lahjakkaampi kuin Ennen routaa -ohjaaja Kjell-Åke Andersson, ja Apelgren on saanut hyvän kokonaisuuden aikaan. Vielä ei hienoimpia Beckejä voiteta, mutta tämä herättää kyllä mielenkiinnon muita Wallander-leffoja kohtaan. Eivät nämä sittenkään ole niin heikkoja dekkarifilmejä kuin Ennen routaa antoi olettaa.
