No niin. Sovitaan heti alkuun että ennakkoasenteet jätetään narikkaan. Kiinalaista leffaakin voi katsella ja ennen kaikkea kuunnella. Hyvä tarina ja hienosti toteutettu kokonaisuus voi viedä mukanaan kielellä kuin kielellä.
Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme kertoo kinkki-saagan soturin varastetusta miekasta, urheudesta ja arvoeroista. Höysteeksi sopaan on heitetty ripaus romantiikkaa. Peruskamaa siis lähtökohdiltaan, mutta toteutus on kaikkea muuta.
Mihinkään anglo-leffaan Tiikeri-lohikäärme -saagaa on vaikea verrata. Yksittäisiä juttuja voi poimia Matrixsistä, minkä tahansa westernin saluunatappelusta, Kolmesta muskettisoturista… listaa voisi jatkaa loputtomiin. Se mikä Tiikeri-lohikäärmeessä vetääkin puoleensa on juuri omanlainen tapa toteuttaa monissa leffoissa nähtyjä juttuja. Ja tietysti komeat kuvat. Visuaalisuus on parasta pitkään aikaan.
Miinuksena leffassa on pitkitetyt taistelut. Alkuosassa ei voinut kuin hämmästellä sirkusmaista koreografiaa, mutta loppua kohti miekan kalistelu alkoi jo puuduttamaan. Mistään pisto-puhallus-tukan oikaisu -touhusta ei toisaankaan voi puhua.
Onneksi Tiikeri-lohikäärme on toteutettu alkukielellä, vaikka epäilemättä leffa on tehty alusta saakka länsimarkkinoille. Siitä todistuksena Michelle Yeohin mukana olo.(Ai mikä Yeoh? No se Bond-tyttö joka istui Jameksen mopon kyydissä selkä menosuuntaan käsiraudoilla Mr. Bondiin kytkettynä.)
Mikään ei ole höpömpää kuin sortaen USA:ta puhuva Hollywwod-näyttelijä joka koittaa esittää vakuuttavasti neukkua tai pariisitarta. Pisteet omaan asiaan uskomisesta Tiikeri-lohikärme -leffan tekijöille.
Perinteisissä kategorioissa leffa asettunee toimintadraamaosastoon, Leffatykissä Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme kuuluu ilman muuta Hiljaisuutta! -genreen, eikä vain nimensä perusteella.
