”You think it is over, but the games have just begun”
Tuskimpa James Wan ja Leigh Whannel olisivat kolme-vuotta sitten arvanneet mihin heidän yhteistyönsä Saw lopulta johtaisi. Nyt neljä osaiseksi (ja hartaasti toivon, että viimeiseksi osaksi jäävä) venähtänyt sarjan uutukainen saapui ensi-iltaan tapansa mukaan Halloweenin läheisyydessä. Ohjauksesta vastaa kahden edellisenkin Saw-elokuvan ohjannut Darren Lynn Bousman. Whannel ja Wan pysyttelevät tällä kerralla tuottajan hommissa. Yleensä kun tehdään monia jatko-osia johonkin sarjaan niiden laatu alkaa yleensä heikentyä, mutta Saw-sarja on pitänyt tunnelmansa ja ideansa vielä suhteellisen hyvin kasassa, vaikka ensimmäisen Saw:n lähelle ei ole päässytkään yksikään jatko, mutta tällä kerralla taidetaan onnistua lähimmäksi pääsemisessä.
Sae IV alkaa Pari päivää myöhemmin siitä mihin III-osa loppui. Ruumishuoneelle tuodaan John Kramerin (Bell) ruumis, jolle tehdään ruumiinavaus, mutta vatsalaukusta löytyy outo kasetti, jota tulee tutkimaan etsivä Hoffman (Mandylor). Hoffman tajuaa pian Jigsaw’n pirullisen pelin olevan vieläkin käynnissä, vaikka itse pääpiru makaakin ruumishuoneella. Toisaalla SWAT-ryhmän jäsen Rigg (Bent) pakotetaan kohtaamaan vihansa ja demoninsa, jos haluaa pelastaa kaksi Jigsaw’n uusinta uhria ja FBI-agentti Strahm (Patterson) kuulustelee Kramerin entistä vaimoa (Russell) ajasta ennen kuin Johnista tuli ihmishirviö. Kuka veteleekään naruista tällä kertaa ja kuka heittää lopulta game overit?.
Saw IV menee kerta heitolla parhaimmaksi Saw-jatkoksi mielenkiintoisen tarinan rakentamisen vuoksi. Siinä missä II ja III osa olivat myös onnistuneita, mutta niistä puuttui se viimeinen lataus, jota tähän osaan tuodaan jo avauskohtauksella äärimmäisen vastenmielisellä ruumiinavauskohtauksella, joka kertoo hyvin elokuvan gore-asteesta eteenpäin. Häijyjen gore-kohtausten seassa Darren Lynn Bousman saa hahmot toimimaan loistavasti, kun Rigg jatkaa matkaansa pahuuden luokse, agentti Strahm selvittää Johnin menneisyyttä, III-osasta tuttu Jeff (Macfadyen) etsii tytärtään ja lopulta palikat alkavat jälleen loksahtelemaan paikalleen hyvinkin epämääräisessä järjestyksessä.
Saw IV:ssä selviää myös monia muita asioita ja vieläkin enemmän jää selvittämättä. Esimerkiksi siihen haetaan vastausta miksi John Kramerista tuli ihmishirviö ja miksi hän haluaa opettaa ihmisille elämän arvosta niin paljon?. Darren Lynn Bousman tekee jälleen taakuutyötä ohjaimissa ja voisi Darrenille jo muitakin ohjauksia antaa ihan lupaavan oloinen ohjaaja näyttää olevan. Audiovisuaalisuus on yhtä hienoa kuin aijemmissa osissa ja tietenkin unohtamatta toimivaa ja tunnelmallista Saw-scorea, joka soi taustalla luoden taattua Saw henkeä mukaan.
Tobin Bell tekee jälleen perusvarmaa roolityötä, vaikka makaakin suurimman osan ruumishuoneella, silti Jigsaw on läsnä koko ajan. Costas Mandylor ja Scott Patteson tekevät myös toimivat roolit Jigsaw’n kimpussa olevina etsivinä. Lyrig Bent onnistuu myös pirullisia tapahtumia läpikäyvänä Rigginä hyvin. Kohtalokasta Kramerin vaimoa esittänyt Bettsy Russell tekee myös hyvän roolin. Eikä muissakaan näyttelijöissä moittimista ole lainkaan.
Kokonaisuutena Saw IV on paras jatko-osa Saw sarjasta. Ensimmäistä ei peitota koskaan, mutta tämä osa yllätti perinpojaisesti shokkeeraavan ja täysin yllättävän tarinan rakentamisen ansiosta. Saw elokuvien ystäville varma valinta ja miksei hieman rankemmista trillereistä pitäville ja tähän olisi nyt oikea paikka jättää tämä elokuva-sarja rauhaan.
”Game Over”
nimimerkki: andy
