Vaarallinen epidemia pääsi valloilleen. Lääkettä tai immunisointia ei saatu aikaan. Onneksi vektori saatiin selville. Epätoivoiseen tilanteeseen tarvittiin biologinen torjuja ja geenimanipulaation avulla tuotettu Judas-ötökkä teki tehtävänsä. Sitten evoluutio, tuo biologian imperatiivi hyppäsi peliin, sillä kertakäyttöisiksi tarkoitetut ötökät ovat kaikkea muuta ja hakevat uutta riistaa käyttämällä suojaavaa yhdennäköisyyttä. Soppaan sotkeutuu pari ötökkätutkijaa, Susan Tyler (Mira Sorvino) ja Peter Mann (Jeremy Northam) ja maallikon näkökannan antaa metropoliisi Leonard (Charles S. Dutton), etsivä Josh (Josh Brolin) ja huolestunut isä Manny (Giancarlo Giannini).
Guillermo Del Toro debytoi Hollywoodissa tällä aika yksinkertaisella ötökkäkauhulla. Juoni on haettu sieltä kaukaa jostain, mutta Del Toro saa mukaan ehtaa jännitystä ja vähän sivujuontakin. Lyhyesti sanoen [I]Mimic[/I] ei sisällä mitään elokuvahistorian suuria hetkiä, mutta se antaa vajaat pari tuntia mukavan leppoisasti käynnistyvää jännitystä, ötököitä ja hyvää meininkiä. Ötökät muusataan ballistiikalla ja paahdetaan pyrotekniikalla ja mitä muuta voi tältä genreltä odottaa.
Genren ollessa sitä mitä se on ei roolien voi odottaa olevan kovinkaan näyttäviä: kaupasta otettuja rivijuippeja ja pariin heistä kaadetaan hieman persoonallisuutta. Giancarlo Giannini antaa leffaan sen traagisesti rohkean miehen joka kohtaa suuret vaarat tietämättömyyttään ja Charles S. Dutton tarjoilee komiikkaa muutaman letkeän repliikin muodossa ja psitää kovasti kampoihin. Mitä muuta voi odottaa ukolta joka tervehtii H.R. Gigerin hirveänkaunista olentoa haistattelemalla? Pääroolien (jäävät eloon) suoritukset ovat aika jähmeitä, mutta sivurooleista löytyy paljon elävämpiä suorituksia jotka saavat elokuvan elävämmäksi ja yksityiskohdiltaan rikkaammaksi.
Myöhemmistä leffoista huomaa Del Toron mieltymyksen ötököihin ja nämä ötökät ovat todella tehokkaita antagonisteja. Ne ovat isoja, kynsikkäitä, lismaisia, päästävät pahaenteisiä ötökkä-ääniä, säälimättömän tehokkaita tappamiseen ja ne tuodaan esille vasta myöhemmässä vaiheessa, vaikka epämääräiset vilaukset hiljalleen paljastavat niistä asioita. Lisäksi jotkut niistä osaavat jopa oppia, joten leffan tärkein rooli jyrää inhimilliset suorittajat alleen ja kirkkaasti.
Efektispektaakkelia, hieman gorea ja yhdentekevä juoni sitoo kaiken yhteen ja kaikkea edellä olevaa maustetaan tyylillä, lismalla ja tunnelmalla. Viihdearvo on tärkein kriteeri näissä elokuvissa ja sitä löytyy aika mukavasti.
