John Greenin romaaniin perustuva Tähtiin kirjoitettu virhe kuuluu genreen jota nykyään kutsumme ”nyyhkyleffoiksi”. Lähes tulkoon jokainen jonka olin kuullut katsoneen elokuvan oli itkenyt teatterissa ja itse käytyäni totesin että nyyhkäyksien määrä salissa oli tosiaan erittäin korkea. Itse en itkemään ratkennut vaikka sen voin kyllä sanoa että elokuva teki kaikkensa saadakseen minut sen tekemään.
Hazel Grace Lancaster (Shailene Woodley) on 16-vuotias tyttö, jolla on parantumaton keuhkoihin edennyt kilpirauhassyöpä. Tästä johtuen hän joutuu kantamaan jatkuvasti hengityslaitteistoa mukanaan selvitäkseen, mutta suhtautuu kuitenkin tautiinsa erittäin älykkään sarkastisesti. Tytön lukiessa uudelleen ja uudelleen samaa kirjaa hänen äitinsä (Laura Dern) alkaa epäillä masennuksen oireita ja Hazelin kiistelyistä huolimatta patistaa tämän tukiryhmään saamaan vertaistukea ja keskustelemaan taudistaan.
Vaikkei Hazel pidäkään ryhmässä käymisestä, hänen elämässään alkaa juurikin siellä uusi sivu, kun hän tapaa puolitoista vuotta sitten syövän selättäneen, jatkuvasti ilolla ja huumorilla elämään suhtautuvan 18-vuotiaan Augustus ”Gus” Watersin (Ansel Elgort). Gus ihastuu oikopäätä Hazeliin ja tytölläkin alkaa olla tunteita tätä kohtaan, muttei halua päästää poikaa lähelleen peläten satuttavansa tätä, sillä on edelleen väistämätöntä, että hänellä ei ole valtavasti elinaikaa jäljellä.
Tähtiin kirjoitettu virhe on hauska kertomus elämästä ja kuolemasta, sekä niihin liittyvistä kysymyksistä ja peloista ja siitä kuinka niitä tulisi käsitellä. Pystyykö Hazel antamaan peloilleen periksi ja elämään täysillä sen mukana sen ajan minkä voi?
On kahdenlaisia surullisia elokuvia, ahdistavan surullisia, sekä hauskan surullisia ja Tähtiin kirjoitettu virhe edustaa juurikin tuota jälkimmäistä kastia. Tuntuu uskomattomalta että parantumattoman taudin tummentamaa elämää pystyy katsomaan samalla tavalla kuin elokuvan päähenkilökaksikko. Sarkastinen ja humoristinen elämänkatsomus ja kaksikon sananvaihto ja kemia on yksi elokuvan pääpointteja ja myös syy miksi elokuva on jotain enemmän kuin pelkkä nyyhkyleffa. Vitsit ja lämpimät huomautukset ovat lämminhenkistä katsottavaa ja tuovat katsojalle erittäin miellyttävän tunteen siitä kuinka mukavaa elämä oikeasti on. Jos kaksi syövästä kärsivää nuorta pystyy kaiken sen keskellä nauttimaan siitä, niin miksen minäkin?
Päähenkilöiden näyttelijät tekevät kerta kaikkiaan uskomatonta työtä rooleissaan. Heidän suhteensa on uskottava, lämmin ja kivenkovan aito. Erityisesti Ansel Elgort on suorastaan rakastettava Gusin roolissaan ja tämän lämminhenkinen huumori on yksi elokuvan kulmakivistä. Myös Shailene Woodleyn aluksi varovainen mutta pikkuhiljaa aukeava, mutta silti kokoajan huumoria viljelevä hahmo oli erittäin taitavasti suoritettu. Noiden kahden suhde oli jopa niin aito, että olisi voinut kuvitella sen olevan tosielämästä napattu. Tähän on myös hyvä mainita Willem Dafoen esittämä kirjailija Peter Van Houten, joka on aika tuttua kauraa Dafoelta, mutta silti aina niin mielenkiintoinen katseltavaa.
Musiikki tukee vahvasti elokuvaa ja sen kohtauksia. Se myötäilee katsojan tunteita herskyvän iloisesta tumman surulliseen, vaikkei sitä paljoa elokuvassa olekkaan. Sinänsä musiikki ei niinkään loista jännittävän tarinan tullessa niin vahvasti esiin, mutta se on koko ajan taustalla ja pitää otteessaan koko elokuvan ajan.
Tähtiin merkitty virhe ei ole pelkkä nyyhkyleffa. Ikävä kyllä se sortuu tiettyihin kliseisiin, joita romanttiset elokuvat viljelevät (mainittakoon esimerkiksi että Gusin ja Hazelin ensisuudelman aikana ympärillä olevat ihmiset alkoivat taputtaa, mikä oli mielestäni hieman typerää), mutta näitä ei välttämättä huomaa sillä elokuvassa on niin vahva sanoma ja tunnelma, että se nostaa sen väkisinkin perushutun seasta. Elokuva on matka elämän ja kuoleman rajamaille ja siellä asuvien ihmisten luo ja näyttää, että nämä ihmiset eivät ole murtuneet kantamastaan taakasta, vaan osaavat silti nauttia täysin rinnoin elämästä ja rakkaudesta. Päähenkilökaksikon kerrassaan ihana ja loistava kemia, äärimmäisen koskettava ja mukaansatempaava tunnelma, sekä lempeä ja herttainen tarina pitää katsojansa mukanaan loppuun saakka ja saa ajattelemaan elämän hyviä asioita ja sitä miten niistä tulisi parhaiten nauttia. Kaiken elokuvan surun keskellä katsojakin tuntee, että on helppoa olla onnellinen. Erityislaatuinen elokuva, joka kannattaa nähdä.
