Nousevan auringon maa on avaamassa oviaan länteen päin ja muuttumassa kapitaliseksi yhteiskunnaksi, mutta vanhoillisia perinteitä noudattavien samuraiden mielestä muutos tapahtuu liian nopeasti ja kapinoivatkin tätä vastaan. Omura niminen japanilainen liikemies palkkaa sotien runteleman Nathan Algrenin (Tom Cruise) opettamaan japanilaisille sodantaitoja. Pulloon helposti tarttuva Nathan suostuu hommaan helposti ja saahan hän enemmän palkkaa kuin ikinä. Japanilaisten sotilaiden kouluttaminen kuitenkin on vaikeata, koska suurin osa heistä ei ole ikinä käyttänyt asetta, mutta ylemmät tahot käskevät sotimaan vaikkei sotilaat olekaan valmiita. Armeija häviää ensikättelyssä samuraille, mutta haavoittuneen Algrenin rohkeus taistelussa saa samuraipäällikön Katsumoton (Ken Watanabe) mielenkiinnon heräämään, ja samurait ottavat Algrenin vangiksi.
Algren majoitetaan Taka-nimisen naisen asuntoon, jossa hän hoitaa Algrenin vammoja. Levyttään ja huudettuaan tarpeeksi Algren on viimeinkin kunnossa, ja hän alkaa tutustua kylän ihmisiin ja samuraihin. Keskustelu jää yksinpuheluksi kun Algren ei osaa puhua japania, mutta sopivasti samuraipäällikkö Katsumoto osaa puhua englantia. Algren tutustuu heidän tapoihin ja ymmärtää, etteivät he olekaan mitään villiä kansaa. Hän alkaa opiskelemaan japania ja liittoutuu Katsumoton kanssa taistellakseen aseistunutta voimakasta vihollista vastaan.
Monet kriitikot ovat ehtineet haukkua Tom Cruisen roolityötä mutta Cruise on muutakin kuin kauniskasvoinen. Algrenin rooli on kuin luotu Cruiselle, ja hän näyttelee uskottavasti ja pitää katsojan mielenkiinnon yllä. Mutta Katsumotoa näyttelevä Ken Watanabe suoriutuu parhaiten, ja hänen tunnelataus rooliinsa on kaunista katseltavaa. Hänen rauhallinen olemus tuo piirrettä esiin, jota samuraipäällikkö kaipaakin. Myöskin muutkin japanilaiset näyttelijät suoriutuvat hyvin ja he saavat irti rooleistaan enemmän kuin tarvitsisi.
Taistelukohtaukset on tehty realistisesti ja näyttävästi, mutta itseäni kiinnosti enemmän hienot maisemat. Pieni maalaiskylä, jossa Algren asustaa on elokuvahistorian hienoimpia kuvauksia, ja tämä on hyvä suoritus Hollywoodilta. Maisemia maiseman perään saa katsojan haukkaamaan henkeään ja pistää unelmoimaan, että kun joskus elämässä pääsisi tutustumaan tuollaisiin paikkoihin.
Elokuvan viimeinen taistelukohtaus jää typerän kliseiseksi, että on pakko tiputtaa pisteitä. Myöskin aikavälein tuodut kliseet ovat tuttua Hollywood-kamaa, joka sinänsä ei yllätä mutta loppujen lopuksi Viimeinen Samurai on tehty mallikkaasti. Maisemat ovat upeita, henkilöt ovat uskottavia ja taistelukohtaukset ovat toteutettu mallikkaasti. Kaksi ja puoli tuntia kestävä elokuva menee alta aikayksikön, eikä mitään kyllästymisiä tule. Suurin osa kriitikoista on ehtinyt haukkua elokuvan pystyyn, mutta minä tykkäsin. Japanilainen kulttuuri on muutenkin itseäni kiinnostava aihe, että se oli jo yksi syy tämän elokuvan katsomiseen. Vaikka leffasta löytyykin omia mokia, ei se leffan katselua pilaa. Viimeinen Samurai on hieno elokuva kaiken kaikkiaan, ja leffa varmaankin löytää omat kannattajansa, joihin minäkin kuulun.
