Kaksitoista vuotta sitten James Cameron räjäytti pankin Titanicillaan ja korjasi talteen ihan mukavan määrän Oscar-pystejäkin. Monta vuotta saimmekin odottaa herran seuraavaa elokuvaa, joka on nyt saapunut todella suuren ennakkohypetyksen jälkeen teattereihin. Ennen ensi-iltaansa Avatarista on kohistu joka puolella ja sitä on ennustettu tulevaisuuden elokuvien lippulaivaksi, joka mullistaa 3D:teknologian aivan uudella tavalla. Vallankumouksellista tai ei, Avatar on ehdottomasti kaiken odotuksensa arvoinen silmiä hivelevä seikkailu ja paras mahdollinen päätös onnistuneelle elokuvavuodelle.
Cameron on jo aiemmilla töillään osoittanut, että hänellä on taitoa luoda viihdyttäviä ja visuaalisesti upeita toimintaelokuvia. Avatarilla hän palaa sci-fi-elokuvan pariin, genreen jonka hän taitaa parhaiten. Teokset, kuten Terminator, Terminator 2: Tuomion päivä ja Aliens eivät näytä hassummilta herran ansiolistalla. Koneiden ylivallasta ja visvaisesta alieneiden listimisestä onkin siirrytty aivan eri maisemiin. Ihmiset ovat vuonna 2154 matkustaneet kauniille Pandora-nimiselle kuulle, jossa on runsaasti harvinaista älymetallia. Kyseisestä aineesta pulitetaan maapallolla sievoisia summia, joten ihmiset yrittävät haalia sitä hinnalla millä hyvänsä. Pandoran sini-ihoinen alkuperäisväestö vastustaa heidän luonnonvarojaan ja kulttuuriaan hävittävää ihmisrotua. Ihmiset pystyvät soluttautumaan na’veiksi kutsuttavien alkuasukkaiden joukkoon avatar-nimisillä lainakehoilla. Alaraajansa menettänyt sotilas Jake Sully pääsee mukaan avatar-ohjelmaan kokemaan jälleen, miltä käveleminen tuntuu. Yksinkertaisesta tiedonhakutehtävästä tulee jotakin suurempaa Jaken kiinnostuessa yhä enemmän na’vien elämäntavoista.
Avatarin käsikirjoitus oli valmis jo viime vuosikymmenellä, mutta kyse olikin vain siitä, että tehosteiden täytyi kehittyä tarpeeksi, jotta Cameronin visio pääsisi oikeuksiinsa. Ja hitto vie, sehän pääsee oikeuksiinsa paremmin kuin hyvin. Täysin tietokoneella luotu kokonainen uusi ja tuntematon maailma näyttäytyy uskomattoman kauniina ja aidon näköisenä. Mahtavan jylhät maisemat ja hohdokkaissa väreissä kylpevä yöllinen viidakko ovat todellista silmänruokaa. Katsoja ei voi kuin vain ihastella viimeisen päälle hiottua maailmaa, josta löytää aivan pienen pieniäkin kauniita yksityiskohtia. Kolmiulotteisuus luo näkymiin syvyyttä ja tuo trooppisen ympäristön aivan iholle. Pandoran maisemia jaksaisi katsella vaikka kuinka kauan ainakin siihen asti, kunnes toimintakohtaukset astuvat peliin. Lentokohtaukset ovat silkkaa upeutta ja toimintakohtaukset varmaankin hienointa, mitä elokuvateattereissa on voinut tähän asti nähdä. Lopputaistelun visuaalista hienoutta on vaikea kuvailla sanoin – se pitää itse nähdä. Na’vit on tehty erittäin fotorealistisiksi ja kasvojen liikkeiltään inhimillisiksi. Välillä jopa unohtaa, että ne on luotu tietokoneella. Robert Zemeckiksen Beowulfin kaltaisilta muovinaamoilta on vältytty, luojan kiitos.
Elokuvan heikoin lenkki onkin juoni, joka on varsin perinteinen vuoristorata vailla suurempia yllätyksiä. Juoni toimii kuitenkin hyvin, vaikka olisi tähän ehkä toivonut hieman jotain uutta. Huomaakin, että visuaaliseen sisältöön on panostettu käsikirjoitusta enemmän, sillä repliikit ovat suhteellisen tavallista toimintaseikkailu-osastoa. Näyttelijöissä ei ole pahemmin valittamista. Sam Worthington suoriutuu todella hyvin ramman Jake Sullyn roolissa. Mies näyttelee na’vi-kehossaankin hienosti. Zoe Saldana esiintyy elokuvassa pelkästään sinisenä na’vina ja tekee hahmostaan erittäin mielenkiintoisen. Sigourney Weaver hoitaa hommansa kelvollisesti, mutta hän ei tunnu pääsevän kunnolla oikeuksiinsa. Stephen Lang on juuri sellainen karski pahis mitä sopii odottaakin, vaikka hahmo on hieman kliseinen.
Na’vien elämäntavasta ja luonnonläheisyydestä on tehty kiinnostavaa katseltavaa ja heidän rodussaan on aistittavissa intiaanimaisuutta. Ihminen asetetaan selkeästi pahan riistäjän rooliin, joka tuhoaa säälimättömästi kaiken määränpäätänsä estävän. Avatarissa nähdäänkin pari todella lohdutonta kuvausta totaalisesta tuhosta, jota nämä valloittajat saavat aikaan. Ei tästä kuitenkaan ole saatu erityisen koskettavaa, vaikka hahmojen väliset suhteet toimivat mainiosti. Jyhkeät musiikit sopivat eri tunnelmiin todella hyvin tuoden sekä jännitystä, että rauhallisuutta.
En keksi syytä miksi en antaisi Avatarille täysiä pisteitä, sillä koko elokuva oli loistava. Ulkoasu on yksi hienoimmista ja muu sisältö toimii todella hyvin, vaikka pientä viilaamista olisikin. Tiedä häntä, onko Avatar koko 3D:n mullistaja, mutta se on ehdottomasti yksi hienoimmista elokuvateatterikokemuksista, mitä voi pyytää. Elokuvan loputtua yleisö puhkesi aplodeihin ja hyvä mieli valtasi minut huikean seikkailun jälkeen. Kiitos ja kumarrus, James Cameron!
