Godzilla ja Mothra alkaa klassisia seikkailuelokuvia muistuttavilla kohtauksilla, joissa matkustetaan laivalla mystiselle saarelle, jonka antimet odottavat uteliasta ottajaansa. Maahan osunut meteoriitti on muuttanut jotain dramaattisesti ja pienen ihmisryhmän mukaan tarttuu tällä kertaa valtavan otuksen muna, joka on odotettavasti kuoriutumisen partaalla.
Mukaan matkaan lähtee myös kaksi keijua, ihmisten kuunneltua näiden lässytystä pahojen ihmisten vielä pahimmista teoista planeettaamme kohtaan. Lopulta keijutkin joutuvat ilkeän japanilaismiehen hyväksikäyttämiksi. Siis kaupallisessa mielessä.
Loppu menee jotakuinkin seuraavasti: Jättiläislisko Godzilla hyökkää, ihmiset juoksevat ja sitten tuijottavat. Jättiläiskoi Mothra hyökkää, ja ihmiset juoksevat ja sitten tuijottavat. Jättiläistoukka Battra hyökkää, ja… no, ymmärrätte jo varmaan jutun jujun. Toisin kuin filmin nimi ilmoittaa, pääosassa on siis käytännössä kolme hirviötä, ettekä varmasti osaa millään arvata miten fantastisen vähän olen kiinnostunut niiden kohtalosta.
Lienee turha mainitakaan, että ihmishahmoista edes nimiä on mahdotonta muistaa, niin selvästi Godzilla, Battra ja Mothra peittävät melskaamisellaan kaiken allensa. Silti, ne näyttävät kuitenkin pelkiltä leluilta. Tiedättehän, sellaisilta typeriltä leluilta, joita lapsi vihaa niin paljon, että haluaa repiä niiltä pään irti ja päästä niistä eroon mahdollisimman pian. Tosin Battran tapauksessa itse pään tai minkään muunkaan ruumiinosan paikantaminen on mahdotonta, joten pitää vain tyytyä arvailemaan mitä tuokin otus kulloinkin tekee.
”Maapallo raivoaa ihmiselle.”, -ymmärtää elokuva kertoa.
Kiitos kaunis. Pitääpä muistaa jatkossa, että kun haluan oppia karuja totuuksia ihmiskunnan ja maapallon tilasta, niin ensimmäinen valinta opetustilaisuuteen on japanilainen, muovilta löyhkäävä ö-luokan hirviöraina.
