Vannoutuneena Aronofskyn kannattajana odotin pelonsekaisin tuntein Noah-elokuvaa, sillä kun Aronofskyn kaltainen auteur antaa itsensä ison studion hampaisiin, siinä saattaa kadottaa jotain olennaista originaalista tyylistään kun salkkumiehet ja rahan paine rupeaa hengittämään niskaan.
Mutta nyt elokuvan nähtyäni on todettava, että Miten ihmeessä onkaan mahdollista että nykyaikana Iso studio päästää näin erilaisen, kalliin ja taiteellisesti intohimoisen eepoksen isoon levitykseen, tietäen että epäonnistumisen riski on päätähuimaava tällaisen projektin kanssa!?
Elokuvalle, joka yhdistää pelottomasti vanhan ajan Ray Harryhausenin erikoisefektejä, raamatullista sanomaa ja näyttää kaikessa uljaudessaan ihmiskunnan tuhon, ei voi muuta kuin nostaa hattua ja kumartaa syvään…
Ja mainitsemisen arvoinen asia on myöskin elokuvan rakenne, joka tuntuu että useampi pienempi elokuva olisi yhdistetty peräkkäin, kun tunnelma vaihtuu välillä isostikin kohtauksesta toiseen ja eri kohdissa elokuvaa startataan kerronta alkutarinalla, niin tämä luo episodimaisen rakenteen elokuvalle, mikä varmasti on eduksi kun syventyy katsomaan useampaan kertaan elokuvaa.
Ja itsellä tuli vahva tunne että tässä kiteytyy Aronofskyn koko tähänastinen ura yhteen kirkkaaseen ja loisteliaaseen teokseen, joka tulvii ja tihkuu Aronofskyn vanhempien teosten teemoja, kuvaustyylejä ja hetkiä…
Elokuvasta voi helposti löytää The Wrestlerin piinaavan henkilökuvauksen ja kasvutarinan, Black Swanin pakkomielteisen itsensä toteuttamisen ja Unelmien Sielunmessun ihmisten ahdistavat kohtalot yhdistettynä The Fountainin psykedeliaan…
Ja vielä erityismaininta Clint Mansellin scoresta, joka on täynnä myöskin viittauksia hänen aikasempiin teemoihinsa elokuvissa, erityisesti The Fountainin äänimaisemat ja melodiat!
Mestariteoksen tunnistaa siitä että heti ensimmäisen katselukerran jälkeen tulee tyhjä ja hiljainen olo, että tämä on nähtävä uudestaan… ja monesti! 😀
Paramountin salkkumiehet voivat pistää seppuku-veitsensä toistaiseksi takaisin toimiston pöytälaatikoihin ja huokaista helpotuksesta. 🙂
Ps. Ainoa ”Miinus” tulee Lord of the rings-henkisestä menosta taistelukohtauksissa ja tiettyjen animaatio-cgi-roolihahmojen toteuttamisesta Lotr-tyylisesti.
