Mark ”Chopper” Read on Australian tunnetuimpia rikollisia. Hemmo on sählännyt elämänsä vankiloissa ja välillä vähän vapaallakin alamaailman kanssa touhuillen. Omaelämänkerralliseen tarinaan perustuva elokuva Chopper on jälleen mukava osoitus onnistuneesta, pienen budjetin leffasta. Totuus, puolitotuus, kaikkea muuta kuin totuus. Näin todetaan leffan mainoslauseessakin. Ainahan mielenkiintoisia elämätarinoita siivittää myös se tosiseikka että mikä on väritettyä totuutta ja mikä taas ei.
Pohjimmiltaan Chopper on kuitenkin suhteellisen tylyä seurattavaa. Alun vankilaosuudet kaikessa karuudessaan antavat kivan alkusäväyksen. Eikä meno siitä paljoa enää elokuvan aikana hiljene, perusvire pysyy yllättävän synkkänä ja masentavanakin. Chopperin ehdottomasti kantava voima on sen pääosan esittäjä Eric Bana. Päärooli vedetään sellaisella draivilla että empäs muista vastaavia nähneeni pitkään aikaan. Chopperin hahmoon on saatu kaiken sen brutaaliuden keskelle myös sympaattisia ja inhimillisiä piirteitä. Suuremminhan hemmo tullaan tuntemaan Hulkin inhimillisenä ruummillistumana Bruce Bannerina.
Chopper totesi television haastattelussa ”Mä vaan pidän kiduttamisesta” ja tiesi mitä se saa aikaan mediassa. Pateettisesti voistaisiin ajatella että Mark Readilla ei todellakaan ole yhteiskunnassa muuta roolia kuin olla ”se rikollinen”.
Vankilaleffoja on maailmalla pilvin pimein, mutta tässä on taas yksi pieni ”piristys” niiden joukkoon. Elokuvana Chopper on loistava osoitus indie -elokuvan voimasta. Se on tehokas ja mieleen painuva tarina australialaisesta pikku-vesselistä nimeltä Chopper.
