Zemeckiksen vuonna 1992 ohjaama Kuolema pukee häntä lukeutuu Zemecksiksen parhaisiin elokuviin ja on loistava komedia. Elokuva on tehty Zemeckiksen suurimpien hittien välissä. Vihreän timantin metsästyksen ja Paluu tulevaisuuteen trilogian jälkeen ja mutta ennen Zemeckiksen todellista jackpottia, Forrest Gumpia. Mielestäni elokuva on hyvä siksi että se on hienosti oivaltava, paikoinen jopa seköpäinen komedia. Ja ennen kaikkea se on erilainen komedia. Siinä on myös hauskasti yliluonnollisia juttuja sekoitettuna.
Dr. Ernest Menille on vaimoonsa kyllästynyt keski-ikäinen mies. Vuosia sitten hänen vaimonsa Madeline Ashton (Meryl Streep) oli vielä kaunis laulajatar, mutta vuodet ovat vieneet kauneuden. Silloin vuosia sitten, hänellä oli alunperin toinen tyttöystävä Helen Sharp (Goldie Hawn), jonka hän hylkäsi Madelinen vuoksi. Helen masentui ja alkoi lihoa tämän takia. Nyt vuosien kuluttua Helen on taas saanut tehtyä itsestään hehkeän näköisen ja palaa pariskunnan kuvioihin viettelemään Ernestiä. Naisten karmea sota Ernestistä ja henkilökohtaisista asioista voi alkaa.
Bruce Willis heittää normaalista poikekavan, mutta loistavan roolin. Meryl Streepkin on loistava Madelinena ja Goldie Hawn on hyvä Heleninä. Ei tosin vedä vertoja Streepille tai ainakaan Willisille joka on leffan loistavin.
Ohjaus on hienoa ja hauskan satumaista. Musiikit ovat myös tunnelmaan kuuluvia. Alan Silvestrille kiitos siitä. Lavastus on myös leffan parhaimpia puolia ja leffan ”kuolemat” ovat normaalista poikkeavan hauskoja ja hienoja.
Lopputiivistyksenä hauska ja hemmetin viihdyttävä leffa, joka kannattaa katsoa oikeassa mielentilassa. Minulle se ainakin toimi.
