Ove (Rolf Lassgård) on 59-vuotias leski joka valvoo asuinalueen järjestyssääntöjä pedanttisesti. Työpaikka missä ukko on työskennellyt 43 vuotta menee alta ja Ove insinöörin tarkkuudella valmistautuu ikuiseen lomamatkaan vaimonsa Sonjan (Ida Engvoll) seurassa. Toteutus vaan tökkää vastaan kun naapuriin muuttaa Patrik (Tobias Almborg) ja tämän persialainen vaimo Parvaneh (Bahar Pars) ja lapset (Zozan Akgün & Nelly Jamarani). Pieni haaveri laittaa matka-aikeet jäähylle ja siinä sivussa Oven elämää ja persoonaa aletaan kaivella syvemmin ja elokuva muodostuu elämäntarinaksi joka alkaa viattomasta lapsuudesta (Viktor Baagøe) jatkuu nuoreen (Filip Berg) joka uurastaa koko yön yksin sateessa tehdäkseen oikein ja päättyy elokuvan alussa esiteltyyn jöröttäjään.
Hannes Holm ohjastelee ja sovittaa romaania joka on Allekirjoittaneelle tuntematon, joten ainoastaan elokuva itse toimii tämän arvostelun perusteena. Lyhyesti sanoen Holm osuu draamalliseen napakymppiin ja käyttää hyvin hienovaraista komediaa keventäjänä. Luonnollisesti elokuva aloittaa koomisemmin ja hiljalleen siirtyy draamaan ja päättyy yksiselitteisesti ja liikuttavasti. Elokuvan alussa vähemmän miellyttävä Ove on muodostunut eläväksi ihmiseksi jonka nykyinen olemus kärttyisänä ukkona on pelkkä viimeinen linkki pitkää ketjua missä oli onnellisuutta ja tragediaa. Lisäksi byrokratia joka kulkee valkopaitana (Johan Widerberg) kohtaa itsepäisen ukon joka löysi voimansa vaimostaan ja järjestyksestä jota hän ajoi ympärilleen.
Rolf Lassgård henkilöi äkäpussin joka ei missään nimessä usko että [movie=1997]Elämä on ihanaa[/movie], mutta tämä sitruunamaustetussa etikassa marinoitu hapannaama on samalla pyyteettömän auttavainen ja hänen järjestäytyneeseen mieleensä ei mahdu ihmisten eriarvoistaminen tai pilkkaaminen. Filip Berg on juuri se kivuliaasti ujo mies joka hyvin vaikeasti käyttää sanoja ja ei salli edes vaimonsa nähdä kyyneliään. Lassgård ja Berg muodostavat yhden, vähemmän miellyttävät maneerit omaavan ihmisen, mutta elokuva näyttää että äreän ukon pinnan alla on suuri sydän joka on ohjannut häntä tekemään oikein koko elämänsä ajan. Ida Engvoll on valo elämässä sillä jokainen kohtaus alleviivaa kyseistä vaikutelmaa ja jopa tragedian kohdalla hän selviytyy ja juuri hänen takiaan juro insinööri tekee oikein. Bahar Pars on sitkas naapuri ja Tobias Almborg on tämän Audia ajava nolla-aviomies, mutta kumpikaan ei töki ärsytyskynnystä ja toimivat. Johan Widerberg on näljäinen virkamies jonka tappio on nautinnollisen vahingoniloista seurattavaa. Tärkeän roolin toteutukseen on hankittu hienovaraisen ilmauksen suurmestari (kaksin kappalein) ja muutenkin roolitus toimii.
Vaikka kuinka haluaisin löytää tästä elokuvasta virheitä niin se ei onnistu. Kokonaisuutena Ove oli [I]Mies, joka rakasti järjestystä[/I] ja elokuva antaa kyseiselle piirteelle täysin inhimillisen syyn ja kertoo että ihminen ei ole pelkästään esiintymisensä vaan myös toimensa ja Oven teot ovat suurella sydämellä ja pyyteettömästi tehtyjä.
