Hayao Miyazakilta ei huonoja leffoja tulekaan. Tämä pätee myös uusimpaan teokseen nimeltään Kaze tachinu eli mukavasti suomalaisittain Tuuli nousee. Kerrottakoon, että elokuva perustuu samannimiseen mangaan, joka taas perustuu Tatsuo Horin pienoisromaaniin. Tuuli nousee kertoo Mitsubishi A6M Reisen-hävittäjän suunnittelijan Jiro Horikoshin elämänkerran.
Vaikka elokuva on varsin harmiton eikä sisällä raakoja kohtauksia tai muutakaan ikärajan nostattamiseen liittyvää, se on silti selvästikin enemmän aikuisemmalle katsojaryhmälle suunnattua tavaraa. Tässä leffassa tuprutellaan myös reippaasti tupakkaa, josta taisikin Japanissa nousta jonkinlainen kohu. Veikkaan, että lapsikatsojat pitkästyisivät nopeasti tämän parissa.
Tuuli nousee on realistinen kuvaus toisen maailmansodan aikaisesta, kuohuvasta ja karusta maailmasta. Miyazakille tyypillisiä fantasiamaailmoja pääsee ihailemaan enimmäkseen päähenkilön unikohtauksissa, mutta toki niitä on myös havaittavissa elokuvan henkilöiden asenteissa ja ideologioissa. Ohjaajan rakkaus lentäviä lentohärveleitä kohtaan näkyy oikein korostettuna tässä leffassa. En muista, että lentoalusten piirteitä olisi koskaan aikaisemmissa ohjaajan teoksissa kuvailtu ja selostettu näin yksityiskohtaisesti. Elokuvassa menee aika enimmäkseen lentokoneiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Tuuli nousee kertoo miyazakimaisesti lentokoneiden lisäksi myös haikean rakkaustarinan.
Elokuva on kauniisti toteutettu ja vakiosäveltäjä Joe Hisaishin musiikki loistavaa ja tunteellista. Sivuhahmot ovat jälleen päähenkilöitä mielikuvituksellisimpia, mainittakoon aina yhtä ”hilpeä” pikkumies Kurokawa, unien lentokoneinsinöörinero Caproni ja saksalainen hotellivieras/pianisti, jolla on jylhät piirteet.
Elokuvan tempo on hyvin verkkainen ja pysytteleekin erittäin seesteisenä koko kestonsa ajan. Tämä aiheuttaa sen, että elokuva on paikoitellen raskasta seurattavaa ja pikkuisen puuduttavaakin, mutta muuten leffan ote säilyy melko hyvin.
Tunnelmaltaan Tuuli nousee on koskettava ja synkästä miljööstään huolimatta valoisa. Tämä elokuva on vakavaa draamaa, mutta samalla silti kevyehkö ja paikoitellen lapsekas ja pirteä.
Mikäli Tuuli nousee jää maestro Miyazakin viimeiseksi elokuvaksi, se huipentaa ohjaajan uran ansiokkaasti. Elokuva jättää hyvän jälkimaun ja vetoaa varmasti toisen maailmansodan historiasta kiinnostuneisiin ja teknisten koneiden fanittajiin.
