Viisi vuotta on kulunut siitä, kun maailman huonoin rock-yhtye Leningrad Cowboys jäi Meksikoon. Alkuun kaikki meni siellä hyvin, he jopa pääsivät top-10:iin, mutta sitten alkoi alamäki. He asustelevat nykyisin erämaassa käärmeiden ja skorpionien keskellä. He löytävät heidän entisen managerinsa Vladimirin (Pellonpää), joka tunnetaan nykyisin Mooseksena uskon löytämisen vuoksi. Vaikka hän onkin nykyisin uskovainen, niin samanlainen kelmi hän on vieläkin, sillä hän omien sanojensa mukaan peri Vladimirin bisnesmiehen taidot. Leningrad Cowboys päättää lähteä Mooseksen johdattamana takaisin kotikoloon Siperiaan. Mukanaan heillä on Vapaudenpatsaan nenä ja amerikkalainen agentti.
Leningrad Cowboys Go America oli todella mainio road movie ja tämä jatko-osa on siihen verrattuna hyvin kankea. Vaikka Matti Pellonpää heitteleekin huvittavia lausahduksia (kuten ”Business is business, but Moses is Moses” tai ”Jesus saves, Moses invests”), niin tämä kuitenkin häviää kaikessa ekalle osalle. Kari Väänänen teki riipaisevan roolityön Go Americassa, mutta tässä hän on varsin mitäänsanomaton. Minä pidin poikien musiikista ensimmäisessä osassa, mutta tällä kertaa se puoli ei niin kovaa napannutkaan.
Paikottaisesta huvittavuudestaan huolimatta Leningrad Cowboys Meet Moses on aika pitkäveteinen ja jähmeä. Ykkösen kiehtova tunnelma on onneksi mukana ja Kaurismäki osaa tapansa mukaan hyvin ohjata, mutta tyhjänoloinen käsikirjoitus on leffan kovia haittapuolia. Välillä junnataan liikaa paikallaan, eikä tämä katsoja montaakaan kertaa innostunut. Myös näyttelijät tuntuvat jotenkin luonnottomilta rooleihinsa, paitsi tietenkin Matti Pellonpää tekee hyvän roolisuorituksen, vaikka olikin ykkösessä parempi. Muutamia hyviä ideoita on mukana (kuten Vapaudenpatsaan nenä), mutta muuten tämä on aikamoinen lasku edeltäjäänsä verrattuna.
Pisteet tulevat Matti Pellonpäälle, edellisen kommenteille ja niille muutamille hyville idoille. Ei mikään ihan huono pläjäys ja kelpaa kertakäyttöviihteeksi, mutta Go American kaltaista remmellystä on turha odottaa.
