Kranksien ainoa lapsi lähtee joulun alla pois kotoa. Vanhemmille jää käteen ensimmäinen keskinäinen joulu 23 vuoteen. Tai siis joulu ilman että oma lapsi on kotona, sillä yksinäisyydestä ei voi puhua, kun omakotilähiö muodostuu naapurikunnasta jotka tietävät toisten elämisestä enemmän kuin omasta. Kranksin perheellä on ollut tapana pitää aaton juhlat lähiön venkoilijoiden kanssa, ja tätä perinnettä ei niin vain skipatakaan. Eikä muitakaan perinteitä. Isä-Kranks (Tim Allen) kuitenkin tekee rohkean liikun, ja päättää lähteä vaimonsa (Jamie Lee Curtis) kanssa jouluksi Karibian risteilylle. Siitähän tulisi normaaliin jouluhässäköintiin verrattuna säästöäkin. Mutta ne naapurit. Alkaa julmettu kakominen siitä että joku rikkoo perinteet.
Täytyy olla rehellinen, ja myöntää että leffa yllätti positiivisesti. Niin helppoa olisi ampua alas peruskohkaaminen, mutta kokonaisuudessa miellytti muutama asia.
1. Tim Allenin pysyminen kuosissa. Ylilyöntejä ei tullut montakaan, ja vaikka tästä näyttelijästä ei saa tekemälläkään suosikkia, niin hyvä veto.
2. Jamie Lee Curtisin pistäminen itsensä likoon. Henkilökohtaisesti Curtis asettuu huomattavasti korkeamalle arvostusasteikossa kuin vastanäyttelijänsä. Tällä kertaa Curtis on lähes naturel-meikillä liikkeellä, ja kotirouvan rooli konkretisoituu silmille itseironisesti solarium-kohtauksessa.
3. Naapureiden välinen kauhun tasapaino. Omalla kohdalla olen aina kannattanut ajatusta että jos en puutu naapureiden touhuun, niin heilläkään ei ole valtuuksia puuttua minun tekemisiin. Leffan yhtenä aiheena on järkyttää hymyä-huuleen-meillä-on-kaikki-hyvin-entäs-teillä –naapurisuhdetta. Rutiinit tulvavesiojaan. Hienoa.
4. Joulukohkauksen arvostelu. Kaikki stressaa, kinkku palaa, kuusen jouluvalot on rikki, joulukortit postittamatta. Tätähän se on. Joulu. Rutiinit tulvavesiojaan. Hienoa.
Eli tähän katsojaan iski moni asia. Harmi vain että yksi neljännes leffan kestosta pettää ja syö pointsiosumat. Mutta näin joulun alla riittää ymmärrystä siitä että elokuva on tehty koko perheelle ja kaikilla pitää olla hyvä mieli yhteisen leffakokemuksenkin jälkeen.
Vielä Jamie Lee Curtisista. Mikä lie vinoutuma katsojan päässä, mutta parhaimmillaan leffan aikana Curtis muistutti John Cleeseä!
