Edward Furlongin esittämä Ron passitetaan alussa lusimaan tuomiota hampun välityksestä. Kauniskasvoinen 21-vuotias heppu joutuu raavaitten miesten sekaan. Kohtalo voisi olla aika ikävä, mutta William Dafoen esittämä vankilan kunkku Earl ottaa Ronin oman jenginsä siipien suojaan.
Leffan nimi antaa odottaa jotain hurjempaakin säpinää kalteribluesin tahdittamana. Pläjäys on yllättävän tasapaksu tarina. Mitään suuria kohokohtia ei nähdä. Leffassa ei ole edes ketään pidemmän päälle ärsyttävää pahista. Muutamia pahiksia vilahtavaa ruudussa, mutta näiltä otetaan hetken päästä nirri pois ja heitäkään ei pääse pidempään inhoamaan.
Leffa on moneen kertaan kierrätetty kuvaus vankilaelämän mielettömyydestä. On pakko kuulua jengiin tai oltava tosi kova jätkä jos haluaa selvitä tuomionsa hengissä tai ainakin takaosasto korkkaamattomana. Pläjäyksestä jää hölmistynyt olo. Tämä kaikkihan on opittu jo vuosien varrella vankiloita kuvaavista leffoista ja tv-sarjoista. Hommassa ei ole mitään uutta.
Kesyä tavaraa kakenkaikkiaan, vaikka huumeita vedetään ja porukkaa pistetään kylmäksi. Parasta leffassa on Mickey Rourken transuroolin vetäminen. Tuo jaksoi jotenkin huvittaa suunnattomasti.
