Tohtori Paavo Ylönen(Björkman) on kusessa. Velka pankille on saavuttanut kattonsa eikä lainaa enää tipu. Miekkosen kaikki rahat kun hupenevat Gourmet Clubin, eräänlaisen herrasmiesten ruokaseuran, pelivelkoihin. Tohtorilla on kuitenkin onnea, sillä pankin pomona häärii ukko nimeltä Henri Wallenius (Ketonen), keskiluokan kasvatti, joka olisi valmis unohtamaan velkoja, jos vastineeksi tästä pääsisi klubin jäseneksi. Tohtori saa kuin saakin muut jäsenet hyväksymään klubin uuden tulokkaan, ja herran rahatilanne tulee muutenkin reilaan. Homma toimiikin hetken aikaa, kunnes Ylönen joutuu uudelleen Walleniuksen taskuun, ja tällä kertaa asiat eivät olekaan enää niin simppelisti hoidettavissa…
Juha Wuolijoki on ainakin meikäläiselle tuntematon nimi suomalaisten ohjaajien saralla, mutta vakuuttaa hallituilla vedoillaan siinä missä parhaat kollegansakin tuolla Atlantin toisella puolella. Laadun havaitseekin parhaiten kuvaus- ja leikkausosastolla, jonka tuloksena leffaan on saatu kiitettävän kansainvälinen meininki. Iso käsi myös Michael Badaluccolle, joka tuo pakostakin tällaiseen piskuiseen Suomi-filmiin ison rahan tuntua ja loistoa. Äijä vetää roolinsa muutenkin vakuuttavasti suomea murtaen puhuvana, tulisieluisena italokokkina, ja olihan tuo ihan odotettua, kun muistaa, millaista jälkeä miekkonen on tehnyt mm. useissa Coenin veljesten projekteissa. Eivätkä Suomen omat poijjaatkaan jää kakkosiksi, vaan näyttelyn taso on saatu kohdalleen, ja ennen kaikkea casting on tehnyt hyvää työtä kootessaan maamme pirttihirmuista kasaan joukon salonkikelpoisia konservatiiveja. Heistä etenkin Hannu-Pekka Björkman, tuo Suomen John Goodman, vetää pääosassa mahti-showta koko leffan ajan, hermoillen ja hymyillen vuoronperään.
Kaiken kaikkiaan kyseessä on holly-leffa suomalaisittain. Tarina turvallisen tasapaksu, piristeenä muutamia omaperäisyyksiä. Dialogi puolestaan täynnä näppärää sanailua, jota ammattitaitoiset näyttelijät tulkitsevat huolella. Ja kuten aikaisemmin tuli vihjattua, niin myös teknisella puolella ollaan oltu erittäin huolellisia. Tästä huolimatta leffa on vain silkkaa viihdettä, ei enempää, ei vähempää. Ja aivan kuten teknisesti näyttävien holly-huttujen ja viihdepläjäystenkin jälkeen, aina hieman kismittää, kun ajattelee millaista jälkeä olisi saatu, jos tämänkin projektin tyyppien taidot, trikit ja taalat olisi uhrattu johonkin hieman vakavampaan projektiin. Anyways, leffaa levitetään ainakin DVD:nä, so check that out, jossei satu TV:ssä osumaan silmään.
nimimerkki: Sappy
