Varoitus! Seuraava lause paljastaa koko elokuvan juonen ja tapahtumat: Olipa kerran nainen, jonka pyöreähkö nörttimies pisti paksuksi. Seuraukset ovat uskomattoman riehakkaita. Valmistaudu siis kahden tunnin naurukohtaukseen! Hihhei sanon minä.
Suunnilleen näin etenee elokuva Paksuna. Tämä komediaksikin kutsuttu kahden tunnin kidutus ei ole missään määrin hauska, vaan leffa raiskaa totaalisesti katsojan käsityksen huumorista. Suurimman osan tästä piinavasta ajasta Ben (Seth Rogen) ja Alison (Katherine Heigl) huutavat toisilleen, eroavat riidan seurauksena, palaavat yhteen, ovat niin onnellisia, huutavat taas ja niin edelleen. Tätä riemua jatkuukin sitten ”yllätykselliseen” loppuratkaisuun saakka. Kliseitä nähdään enemmän kuin omenoita puussa ja perinteisen romanttisen komedian tyyliin takertuneena elokuvan henkilöiden pinnallinen ensivaikutelma unohtuu, kun uuteen ihmiseen tutustutaan hieman paremmin. Ja ai niin, se toinenhan kantaa lasta mukanaan, siinä on pariskunnalle puheenaihetta. Roolisuoritukset jäävät mitään sanomattomiksi köykäisten ja tylsien repliikkien, ja todella heikon ohjauksen takia. Tästä kunnian saa kokonaan itselleen käsikirjoittaja ja ohjaaja Judd Apatow.
Hyviä puolia etsiessä päätä saa takoa seinään taukoamatta, mutta pitkän junnaamisen jälkeen mieleen pulpahtaa muutama hauskantapainen kohta. Benin ja hänen kavereittensa elokuvien tissijahtia jaksaa seurata hetken aikaa mielenkiinnolla, sillä miesten luonteenpiirteet tulevat siinä selkeästi ja osuvasti esille. Tämä kohta voi olla miespuolisten henkilöiden mieleen, mutta naiskatsojilta se saa aikaan vain närkästyneitä ilmeitä.
Elokuva toimisi parhaiten yläasteen terveystiedon tunneilla opettamaan nuorille kondomin käyttöä. Benistähän ei kannata ottaa mallia, niin heikosti homma toimii hänen osaltaan. Ei siis ihan turha kiekko, säästyypä Suomikin turhilta aborteilta. Toinen käyttötapa on frisbee.
Nyt heitänkin ilmaan kysymyksen: miksi tämä elokuva on olemassa?
