Ainakin leffan markkinoinnille ja DVD:lle sekä oheissälälle voi nostaa hattua jo ennen näkemistä. Enpä muista ihan heti toista pläjäystä, jonka läpilyömiseen olisi laitettu paukkuja näin kovasti. Tuplapläjäys sisältää leffan lisäksi toisen plätyn extroja, joiden kanssa ainakin homman kohderyhmä eli lapset jaksaa varmasti touhuta. Itsellä riitti mielenkiinto aiheen pyörittelyyn n. puolen tunnin ajan.
Harry Potter kuuluu siihen fantasiaosastoon, jossa koko leffan todellisuus on pienintä piirtoa myöten mielikuvitusta. Kaikki yksityiskohdat on mietitty tarkkaan kirjoja kirjoitettaessa. Kaikkien asioiden esikuvat on löydettävissä oikeasta elämästä, mutta kyseessä on erittäin mielikuvitusrikkaan henkilön aivoituksia.
Kasvattiperheessään täydellisesti alistettu Potter pääsee velhokouluun ja hänestä on tuleva suuri sankari. Sisäoppilaitoksessa on normaalit kanssakäymisprobleemat, joiden parissa Harry painiskelee. Kaiken kuorrutteen takana on kysymys erilaisuudesta, rohkeudesta, ystävällisyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Lisäksi taikuus on kiehtonut lapsia aina. On helppoa ymmärtää nyt miksi maailmassa on tällä hetkellä paljon Potter-faneja, jotka samaistuvat päähenkilöön.
Mitä sitten leffalla on annettavaa aikuisille. Tosikoille tuskin mitään muuta kuin kasan digiefektejä. Lapsenmieliset aikuiset viihtyvät leffan parissa ja vuodet pyörähtävät matkamittarissa hetkellisesti taaksepäin. Kun hommaan asennoituu oikein, kiireettömästi, niin ihan kiva pläjäyhän tässä on kyseessä. Juttu on rakennettu taidokkaasti ja digiefektit toimivat. Lasten näyttelijätyössäkään ei ole mitään moitittavaa.
Ainoa juttu, joka hommassa ärsyttää on markkinointi vaikka sille hattua haluaa nostaakin. Leffabusinesta ja leffoja tulee ajateltua välillä hiukan naivisti. Kaiken takana hollytuotannoissa on kumminkin elinkeino ja mieletön rahan takominen. Harry Potterissa homma on jo ”sivustaseuraajan” näkökulmasta todella läpinäkyvää. Tällä on päästy isien ja äitien kukkaroille sekä lasten sydämeen… onhan tarina toki hyvä, ei siitä pääse mihinkään.
