Hän on pitkä ja uhkaava. Lahjomaton, taipumaton ja ehdoton. Hänen aseensa on .44 Magnum, joka ampuu pään hajalle. Hän on töissä pitkiä työpäiviä ja pidättää rikolliset tai sitten ampuu heidät. Hän on Harry Callahan (Clint Eastwood), San Franciscon poliisin murharyhmässä työskentelevä etsivä ja hänellä on hyvä havainnointikyky. Hänen vastapuolensa on pelkurimainen, ahne, ihmishengistä piittaamaton ja ovela kuin kettu. Hän on Skorpioni (Andy Robinson) ja hänen kaltaisiensa kiinni ottamiseen soveltuu vain Callahanin kaltainen poliisi. Sellainen joka on juuri ja juuri lain tällä puolella.
Don Siegelin ohjauksessa mielipuolisuuden reunalla keikkuva voimakeinoihin luottava Callahan joutuu törmäyskurssille paitsi ohjesäännön kanssa myös koettelemaan etiikkaansa jäljittäessään raakaa rikollista. Henkilöhahmot ovat ohuita, mutta Clint tuo Callahaniin tiettyä moni-ilmeisyyttä. Harry Callahanissa on pahoja puutteita ja heikkouksia, mutta hänessä on myös inhimillisyyttä. Hän ei ole suinkaan hyvä poliisi ollessaan enemmän huolissaan rikollisten kiinni ottamisesta kuin ihmisistä joita hänen pitää virassaan suojella, mutta kun vastapuolella on mielipuolisella inhottavuudella kirottu nilkki jonka ainoa syy raakoihin ja kasvavasti paheneviin rikoksiin on ahneus on syytä miettiä moraalia. Loppukohtauksessa kun Skorpioni ei ole ollut onnekas miettii miksi Callahan heittää poliisimerkkinsä pois. Onko se siksi koska poliisilaitos ei enää kelpaa hänelle vai onko se koska hän tuntee epäonnistuneensa tehtävässään yhteisön palvelijana ja suojelijana?
Kivipatsaan uhkaavudella ja ehdottomuudella toimiva Clint on hyvässä vedossa ja teki kaikki stunttinsa itse. Vakaumuksellinen pasifisti Robinson taas vaati valmennusta ampuakseen uskottavasti, mutta tekee hänkin työnsä hyvin. Skorpioni on paitsi paha, myös vastenmielinen roisto elokuvaan minkä hyvä jätkä on lähes yhtä paha.
Kokonaisuus on kuten päähenkilönsä – lahjomaton, taipumaton ja ehdoton, mutta ei täydellinen.
