Taistelutaitojen expertti Lee (Bruce Lee) rekrytoidaan agentiksi. Hänen pitää soluttautua Hanin (Kien Shih) järjestämään turnaukseen ja Han itse on erityisen niljainen juippi. Mukaan tulee Roper (John Saxon) ja Williams (Jim Kelly) vahvistuksina ja paikan päällä tummennetaan läskiä isosti.
Bruce Lee oli siirtynyt Yhdysvaltoihin ja nyt käsittelyssä jäi samalla ukon viimeiseksi ja ainoaksi Hollywood-tuotantomuskelia käyttäneeksi leffaksi. Ohjauksesta vastaa Robert Clouse ja Michael Allin kirjoittaa melkoisen yksinkertaisia ratkaisuja käyttävän juonen. Se ei kuitenkaan haittaa tuotantomuskelin näkyessä hyvässä mielessä kuvaston ollessa hulppeaa ja menon asiankuuluvan kovaotteista. Lisäksi 35-millinen filmikamera ei mahdu sotkemaan koreografioita, joten potkuissa ja iskuissa on voimaa.
Jokaisessa itseään kunnioittavassa potkimisleffassa pitää olla teräskaapeleista koottu sankari ja kukaan muu ei ruumiillista sellaista käsitettä paremmin kuin Bruce Lee. Ukon dramaattiset kyvyt ovat ehkä hieman jähmeät, mutta englanti sujuu hienosti ja toimintakohtauksissa filmi ei pysy vauhdissa mukana. John Saxon ja Jim Kelly ovat huomattavasti heikompina potkijoina ja Kien Shih on ilkeä ja kiero konna joka saa selkäsaunansa erityisen komeissa puitteissa.
Paljon voi kirjoittaa Bruce Leen viimeisestä elokuvasta ja se kaikista tärkein kysymys on kuitenkin yhä vastaamatta: onko se hyvä? [I]Enter The Dragon[/I] ei elokuvana ole mitään suurta draamaa jonka tarkoitus on herättää ajatuksia, mutta siinä on täysin riittävä juoni, hienoa kuvastoa ja räväkkää toimintaa joka ei ole vanhentunut käytännössä yhtään. Tarkkaavaisempi voi vielä bongata Jackie Chanin ja Bolo Yeungin kaltaisia tulevia suuruuksia ja huomaa että [I]Enter The Dragon[/I] on hieno elokuva vaikutuksensa takia – itsessään se ei ole erityisemmän suuri.
