1969 kaksi sotilasta kuoli Vietnamissa, sotamies LUc Deveraux (Jean-Claude Van Damme) ja kersantti Andrew Scott (Dolph Lundgren). Tai tarkemmin sanoen he tappoivat toisensa koska Scott oli pähkähullu ja Deveraux jokseenkin tervejärkinen ja pähkähullu ei pidä tervejärkisistä. Pitkä aika myöhemmin huippusalaisen yksikön sotilas koodinimeltään GR44 alkaa käyttäytyä omituisesti ja karkaa uteliaan reportterin, Veronica Robertsin (Ally Walker) kanssa. Syy pakoon on yksinkertaisesti se että Deveraux herätettiin henkiin supersotilaaksi ja muistot alkavat palautua mieleen – valitettavasti GR44/Deveraux ei ole ainoa, sillä pähkähullu Scott/GR13 alkaa myös heräillä ja hän on yhä pähkähullu.
Roland Emmerich ohjastelee erittäin traditionaalisen action-mäiskeen. Siinä on kaikki tarpeellinen: lierosti hallinnoitu salainen projekti, utelias reportteri pääsee jutun jäljille, kaikki menee projektissa pieleen ja iso, monimakuinen annos mäiskettä. Käsikirjoitus ei loista ratkaisujen suhteen, mutta se antaa kuitenkin tarpeeksi hyvän tekosyyn rymistelylle.
Jean-Claude Van Damme, tuo lihaskasa Belgiasta ei ole mikään RADA:n kasvatti, mutta tällaiseen rooliin jähmeä olemus ja lattea ääni sopii. Lisäksi suoritus tuo hienosti esiin ilmeettömän supersotilaan alta tunkevan ihmisen hämmennyksen ja pelon. Dolph Lundgren, tuo arjalainen lihaskasa Ruotsista on leffan pahis ja toimittaa erinomaisen roiston leffaan. Lundgren heittää kolkkoja repliikkejä, tuhoaa isolla tavalla ja on kovan luokan Kyokushinkai-karateka. Kersantti Scott on pelottava sosiopaatti joka [B]ei[/B] ole harhojensa riivaama vaan tietää tasan tarkkaan missä hän on, mitä hän tekee ja hän nauttii siitä. Lisäksi hänen aivonsa leikkaavat aika hyvin, joten kaikki pelaa yhteen. Lyhyesti sanoen Lundgren tekee aika mielettömän upean pahiksen joka on myös fyysisesti uhkaava. Ally Walkerin tehtävä on kiskoa jähmeä belgialainen (pahin haukkumasana) draaman kaaren lävitse ja antaa hyvin kontrastia jähmeälle Jean-Claudelle ja revittelevälle Dolpalle.
[I]Täydellinen sotilas[/I] kertoo tragedian joka syntyy kun halutaan tuloksia eikä mitenkään mietitä tuloksien seurauksia tai ei ollenkaan oteta selvää siitä mitä edes on tekeillä. Sillä tavalla ajatellen pähkähullu aliupseeri kaappaa huippukalliin projektin omaksi tuhoamislelukseen ja alkaa mellastaa. Erittäin vähän järkeä, erittäin paljon viihdearvoa ja pahis on leffan lopussa erittäin perusteellisesti puitu.
