The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on viimeinen Disney-klassikkojen kaanoniin kuuluva elokuva, joka koostuu useammasta itsenäisestä lyhytanimaatiosta. Tämän elokuvan jälkeen Disneyllä oli jälleen varaan palata siihen, mistä se tunnetaan parhaiten: pitkistä animaatioelokuvista. Elokuva tuntuukin ikään kuin kenraaliharjoitukselta uutta projektia silmällä pitäen. Se sisältää ainoastaan kaksi tarinaa, jotka molemmat saavat tyyliin sopivan Disney-animaatiokäsittelyn.
Nämä kaksi tarinaa ovat Kenneth Grahamen kirjaan perustuva Kaislikossa suhisee ja Washington Irvingin kynästä lähtöisin oleva The Legend of Sleepy Hollow. Mitä tekemistä niillä on keskenään? Eipä juuri mitään. Jonkinlaisena tausta-ajatuksena on se, että Grahamen kirja edustaa brittiläistä a Sleepy Hollow amerikkalaista kirjallisuutta. Ensimmäisen kertojaäänenä toimiikin tuon ajan Amerikan kuuluisin britti Basil Rathbone (mm. Sherlock Holmes, Zorro) ja toisen kaikkien aikojen amerikkalaisääni Bing Crosby.
Kaislikossa suhisee on tunnettu lastenkirja kaikkialla maailmassa ja yksi hienoimmista sellaisista kirjallisuuden historiassa. Animaatiosovituksena tämä Disneyn versio ei välttämättä ole uskollisin, mutta ehdottomasti yksi parhaista. Se suoraviivaistaa tarinaa jättäen pois mystiset ja hämärät elementit, keskityen tarinan parhaaseen elementtiin: Herra Sammakon hahmoon. Kaikesta mahdollisesta lapsellisen vilpittömästi innostuvan Sammakon toilailut ovat niin viihdyttävää seurattavaa, että on todellinen sääli, ettei elokuvalla ole pituutta tämän enempää!
Sleepy Hollown legenda päättömästä ratsumiehestä on sekin tunnettu lukuisista sovituksistaan. Tarina kertoo Ichabod Cranesta, taikauskoisesta opettajasta, joka saapuu Sleepy Hallow’n kylään 1700-luvun lopun Amerikassa. Ichabod rakastuu rikkaan maanomistajan tyttäreen ja joutuu kahnauksiin kilpakosijan kanssa, kunnes Halloween-iltana kuulee tarinan paikallisesta legendasta, päättömästä ratsumiehestä. Elokuvan loppuhuipennus on yksi Disneyn historian huikeimpia suorituksia, kun aidosti hyytävä tunnelmointi laukeaa samaan aikaan sekä karmivaan että hykerryttävän takaa-ajokohtaukseen.
Kuten Disneyn aiempi ”double feature” Pennitön ja suruton, myös The Adventures of Ichabod and Mr. Toadin tausta on kahdessa pitkäksi elokuvaksi tarkoitetussa ideassa. Kaislikossa suhisee oli itse asiassa jo tuotannossa, kunnes sota keskeytti studion toiminnan. Sleepy Hollow puolestaan ei päässyt alkutuotantoa pidemmälle, sillä tarinassa ei nähty potenttiaalia pitkäksi elokuvaksi. Yhdistämispäätös tuli siksi molemmille projekteille pelastuksena.
Elokuva toimii lopullisessa muodossaan loistavasti. Sekä Rathbonen että Crosbyn narraatiot tuovat elokuvaan arvokkuutta, joka esimerkiksi Pennittömästä ja suruttomasta puuttui. Siirtymä sydäntälämmittävästä ja kevyen hauskasta Herra Sammakon tarinasta Ichabod Cranen kummitusjuttuun on toimiva, eteenkin kun myös jälkimmäinen elokuva alkaa kevyemmissä tunnelmissa. Jouhevan kerronnan, viehättävän animaation ja mieleenjäävän musiikin yhdistelmä on sitä perinteistä disneyä, jota yleisö haluaakin nähdä.
Ainoa todellinen valituksen aihe on elokuvan kesto. Hieman yli tunti tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta, eteenkin kun Kaislikossa suhisee olisi kernaasti voinut olla pitempikin. Pohjatekstin tuntevat tietävät, että moni kirjan hupaisa tapahtuma olisi varmasti toiminut myös tässä elokuvassa. Toki kahden elokuvan kokonaisuus olisi tällöin joutunut epätasapainoon, mutta se olisi ollut pieni hinta rakastetun kirjan erinomaisesta elokuvaversiosta.
The Adventures of Ichabod and Mr. Toad on vähälle huomiolle jäänyt piirroelokuvaklassikko, jonka jokaisen Disneyn animaatioiden ystävän tulisi nähdä. Se tarjoaa ikimuistoisia hetkiä ja laadukkaan animaatiosovituksen kahdesta klassisesta tarinasta, jotka Disneyn kautta löytävät tiensä yhä uusien sukupolvien sydämiin.
