Ei mikään erikoinen elämys. Jim (Bale) palveli Irakin sodassa ja kadotti käsityksen mikä on oikein ja mikä on väärin. Mike (Rodriguez) on Jimin paras kaveri, reppana, joka ei osaa sanoa ”Ei”. Pojat ajautuvat juopottelemaan ja asiat lähtee hanskasta kun molemmat saavat hankituksi töitä.
Ilmeisesti kun Irakissa käy mutkan niin sen jälkeen ei enää jää kiinni tappamisesta, ammuskelusta, varastelusta, ryöstelystä, ratissa ryyppämisestä, ylinopeudesta, salakuljettamisesta tai edes kusitesteissä huumeista. Kyllä se elämä on helppoa, kun voi tehdä mitä vaan. Rahaa saa kun käy entisen tyttöystävän luona ja olutta saa soittamalla vaimolle. Näinkö se nykyään menee? Meksikostahan on helppoa saapua USA:n puolelle, vai oliko se toisinpäin? Huraa, elämä on laiffii.
Loppu pilaa elokuvan, sillä joku käänne elokuvaan olisi pitänyt vielä saada, sillä loppu oli kuin suoraan kaupan hyllyltä, ei tarjonnut mitään mitä ei olisi voinut arvata jo leffan alussa. Niin elokuva laittaa todellakin ajattelemaan: Milloin tuottajat menevät lakkoon? Käsikirjoittajat meni, mutta minkä takia?
No on sitä huonompiakin nähty, mutta elä ehdota tätä elokuvaa kuitenkaan heti ekoilla treffeillä!
