Musta noita on (epä)historiallinen seikkailufantasia, jossa väkivaltaisen elämän ja Jumalan nimissä tehtyjen murhatöiden painamat ritarikaksikko, lipevä huijari, surun riivaama ylimys, kokematon keltanokka ja paikallinen pappi saavat tehtäväkseen viedä noidaksi epäillyn neitosen kaukaiseen luostariin tuomittavaksi. Mikään ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan, kun pimeyden voimat alkavat tihentää otettaan retkuretkueesta. Tämä riittäköön juonesta.
Dialogi on paikoin varsin kankeaa ja lavastus, eritoten ristiretkikohtauksissa, on melko vaatimatonta. Sen sijaan visuaalinen ilme on kohdillaan: kuvaus on hienoa, toimintakohtaukset tehosteineen aivan kelvollisia ja varsinkin ruttosairaiden maskeeraus on sopivan visvaista ja hartaudella tehtyä. Mustan surman uhrien täyttämät joukkohaudat ovat sopivan kuplivankirpeitä ja kuvasto on aika ajoin melko ahdistavaakin. Tunnelmaa rakennellaan kuvastolla ja komealla kuvauksella varsin hyvin. Kauhuelementit eivät kuitenkaan kanna loppuun asti.
Näyttelijät tekevät työnsä ihan kelvollisesti, varsinkin kun otetaan huomioon, ettei kyseessä ole mikään suureen taideilmaisuun pyrkivä syvämietteinen elokuva. Cage ja Perlman eivät erityisemmin pääse loistamaan; tekevätpä rutiinisuoritukset. Christopher Leekin vilahtaa pikkuroolissa ja saa ruttopaiseistaankin karismaattisia. Muutkin näyttelijät ovat tehtävänsä tasalla.
Musta noita ei ole erityisen omaperäinen tai ikimuistoinen elokuva. Se kuuluu fantasiaseikkailuiden keskivertokastiin, eli ei tarjoa mitään elämää suurempaa, joskaan ei aiheuta aivan valtavia inhonväristyksiäkään. Ihan kelvollista kertakatsomista.
