No voi sun… Tässä siis high school -komedia numero uno, ainakin sen käsityksen Leffatykki allekirjoittaneelle antoi. Niinpä – tämän ”tiedon” ansiosta – heitin tarjousta Huutoon, kova komedian ystävä kun olen, mutta – kuten niin monesti ylihypetetystä leffasta – pettymys oli luvassa.
Leffan juonihan kertoo Faber-collegesta, tarkemmin ottaen sen rupusimmasta jengistä, Deltasta. Tämä luuserijoukko ei kykene kaljan kittaamisiltaan ja muille jengeille tekemiltään kepposilta pahemmin opiskeluun keskittyä (sikskö colleget niinku on?), ja tämä ei arvaten koulun rehtoria miellytä, vaan tarkkailun alla ollaan alati. Mikä onkaan lopputulos?
Monelle meikäläisen sukupolven edustajalle konsepti on varmasti tullut tutuksi reilun vuoden takaisesta Old School -leffasta, monet jutut taas American Pie -sarjasta, tämän suoria kopioita kun ovat. Ja kuten nämä kopiot ovat ainakin minulle todistaneet, aihe on loistava ja se tarjoaa mahdollisuuden lukemattomiin sketseihin. Mutta hetkinen, peruutas vähän. Kopiot? Jos ne jo kipeyttää nauruhermoja, eikös sen legendaarisen alkulähteen tulisi suorastaan halkaista naurusta? Pitäisihän sen, vaan sitä se ei tee. Pikemminkin leffa on ylipitkitetty, harvojen irtovitsien täyttämä tissienesittelypätkä. Tuleekin väkisin mieleen alkuperäisen kässärin jääneen alle tuntiin, jonka jälkeen alkoi raju lisäkohtausten kuvaaminen. Varsinaista paksua punaista lankaa en komedioilta voi sanoa odottavani, mutta esim. Belushin (Bluto) pälyilyt yläosattomien eukkojen tyynysotiin ei yhdisty millään tavalla mihinkään. Tissien esittely on koko kohtauksen itseisarvo (ylläpidon Belushi-fanit muokkaavat tämän satavarmasti :)).
Näyttelijöitä ei voi haukkua, vaan kaikki hoitavat tonttinsa OK-tasoisesti, Belushi aavistuksen ylikin. Satunnaiset ylilyönnit yhdellä sun toisella vaan laskevat yleistasoa. Meininki on kuitenkin pääosin juuri niin vapaan näköistä kuin oli varmaan tarkoituskin. Joitain kohtauksia katellessa voisikin kuvitella ohjaajan vain sanoneen, että sekoilkaa :).
Musiikki – se, mitä siitä jäi mieleen – oli hyvää. Käytännössä siis Otis Day And The Knights. Ekstroja en jaksanut tarkistaa, mutta Special Editionhan tuossa kannessa komeilee, joten kyllä siellä jotain on. Leikitään, että katsoin VHS:n
Olisin oikeasti halunnut tykätä tästä elokuvasta. Välillä jopa nauroin jutuille, jotka eivät oikeasti naurattaneet. Itsensä petosta vain. Toisaalta, ne harvat hyvät jutut olivat oikeasti hauskoja (alun kaljakoppi, hevonen :D). Niitä ei vain ollut tarpeeksi. Monista klassikoista (Citizen Kane esim.) voin häpeämättä sanoa, ettei lähtenyt. Harvemmin kuitenkaan klassikkokomedia näin negatiivisesti yllättää. Pakko sanoa, että myyntiin lähtee.
nimimerkki: tatska
