Sen kummemmin ”köyhän miehen Kingin” eli Dean Koontzin aivoituksia tuntematta, voidaan hänellä olettaa olevan kauhukirjailijalle ominainen vilkas mielikuvitus. Oletuksen tukijaksi käy vaikka vuoden 1977 Sci-fi-elokuva Demon Seed, jossa tietokone nimeltä Proteus ottaa ja rakastuu luojansa vaimoon.
Eipä tietokonetta huonosta naismausta voi syyttää, kun se hallitsemassaan asunnossa käy erinäisin roboapulaisin kuolaamaan Julie Christien perään. Tarina sen sijaan horjahtelee komiikan puolelle Proteuksen pakkomielteen pahentuessa, vaikka lähtökohtaisestihan pitkälle kehitellyn tietokoneen inhimillisyys ja tarve suvunjatkamiseen ovat mitä hienointa 70’s-kauhun ideointia.
Robert Vauhgnin äänellä rakkautta ja älynsä ymmärrystä halajava Proteus pistää Oscar-voittaja Christien kärsimään ja sekä alkuperäinen title että levyn kansi kyllä kertovat, mikä on seuraava askel astuttavaksi. Siitä syntyy muutama ahdistava kohtaus, mutta silti päällimmäiseksi hihityskysymykseksi 2000-luvun katsojalle hiipii, että jos tuo massiivinen ”kotitietokone” on noin ”paha”, niin entäs kun se saa apureikseen vaikka edes langattoman hiiren, wintoosan ja laajakaistan… huh huh.
Loppumenossaan Proteus-aika yltyy melko eeppisiin mittasuhteisiin, mikä on ihan suotavaa, sillä niin hitaasti se puolivälissä tapahtumadataa katsojalle louhii. Loppukohtauksesta on hankala sanoa, onko se Sci-Fiä kauneimmillaan vaiko vain kauheimmillaan. Joka tapauksessa sitä ennen on nähty maailman tuppisuisin huippuproffa (oikeastaan aika osuvaa), futuristista tietokoneen valonvälkettä parin Ritariässä-jakson verran ja irstas tekoäly kourimassa naista keskustietokoneen kautta. Kaiken tuon omituisuuden jälkeen leffalta sietää jo pari pahaa lapsusta/lapsosta. Kertakatseluun siis.
