Kultakuumetta en ole sattuneista syistä päässyt vielä katselemaan, mutta Jackpot ja tuore Alivuokralainen on tullut katsastettua useampaan kertaan. Alivuokralainen on täyttä kuraa, mutta Jackpot on yllättävänkin viihdyttävä kotimainen pätkä.
Pertti ’Pera’ Järvelä (Silvennoinen) on työtön ja rahaton. Pienet roponsa hän hankkii huijaamalla korttipöydässä tai fuskaamalla bingossa. Tämän lisäksi Pera soittaa bändissä, johon kuuluu kämppäkaverit Spude (Vihinen), Japa (Kahilainen) ja nimettömäksi jäänyt kosketinsoittaja. Peran taitoluistelijatytär Anniina (Takatalo) tarvitsisi 6000 euroa matkaa varten ja takapuoli auki Pera päättää mennä töihin Jehovan todistaja Sepolle varastomieheksi. Kaikesta huolimatta Pertti sekaantuu pimeään vedonlyöntiin suurilla rahoilla ja kaikki on pedattu suurta sotkua varten.
Leffa ei ollut missään tapauksessa pettymys, mutta en voi myöskään kieltää että olisin turkasen verran kaivannut enemmän sitä tuttua kummeli-huumoria. Kaikki on kuitenkin suhteellisen kondiksessa ajatellen juonta, johon olisi voinut olla haastavaa suodattaa alkuperäistä kummeli -ryhmän charmia, jota muun muassa ryhmän sarja on parhaimissa jaksoissa tarjonnut.
Kaiken kaikkiaan toteutuksessakin on huolimattomuuksia ja välillä juonikin töppäilee sortuessaan liikaan kikkailuun – tuloksena on hieman sekavaa materiaalia, mutta homma on ollut selvästi ammattitaitoisten ihmisten käsissä (aplodit ohjaaja Karjalaiselle) ja muullekkin ryhmälle.
Näyttely on hyvää, Silvennoinen jälleen naurattaa hyvillä lineilla ja Kahilainen sekä muu ryhmä hauskoilla tempauksilla. Samoja vitsejä kierrätetään elokuvan aikana muutamia kertoja onnistuneesti, esimerkkinä Spuden valtava .. köh köh. Joitain saattaa naurattaa, joitain ei – minuun ainakin upposi hyvin.
Kummelin Jackpot on kokonaisuutena hyvä kotimainen – ryhmän jäsenet ovat vieläkin loistavassa vireessä. Alivuokralaisessa onkin sitten asiat toisin, mutta jos etsit katsottavaa kummelileffaa, suosittelen tätä.
