Michael Mann ohjasi vuonna 1999 osittain tositapahtumiin perustuvan Insiderin. Elokuva ruotii rankalla kädellä tupakkateollisuutta ja sen vaikutusvaltaa niin yksittäisiin ihmisiin kuin muihinkin yhteiskunnan alueisiin. Elokuvan tapahtumien keskellä ovat tupakkafirmasta potkut saanut Jeffrey Wigand (Crowe) ja 60 minuuttia -ohjelman tekijä Lowell Bergman (Pacino). Bergman kiinnostuu tupakkayhtiöistä ja havaitsee Wigandin oivalliseksi tietolähteeksi. Wigandilla on haluja kertoa, mutta tupakkayhtiöt eivät kovinkaan mielellään anna miehen puhua, ja se käyttää koviakin keinoja estääkseen Wigandia puhumasta.
Insider käsittelee melkoisella otteella tupakkayhtiöiden valtaa. Ja sen Mann saa tuotua hyvin esille. Tupakkayhtiöt kykenevät kontrolloimaan kaikkea. Sillä on valtaa osa- ja liittovaltion hallinnossa, toimituksissa ja monella muullakin alalla. Monet tahot joutuvat tanssimaan niiden tahdissa. Ja jos joku yksittäinen henkilö yrittää asettua poikkiteloin tupakkayhtiöiden intressien tielle, hänet on helppo jyrätä.
Michael Mann on saanut aikaiseksi erittäin hienon draamatrillerin. Hommaa saadaan kehiteltyä erittäin hyvin. Katsojan mielenkiinto pysyy koko ajan ylhäällä, eikä huomio herpaannu ollenkaan. Myös tapahtumien keskeisille paikoille ja henkilöille on annettu hyvin aikaa. Tässä ei istuta koko ajan oikeudessa tai oleskella toimituksessa, vaan kaikille henkilöille ja tapahtumille annetaan riittävästi tilaa. Usein tosipohjaisten elokuvien ongelmana on pituus. Ne ovat joko liian lyhyitä tai liian pitkiä. Mutta Insider on saatu juuri oikean pituiseksi. Näin katsoja saa tarpeeksi tietoa, mutta ei kuitenkaan pääse tylsistymään. Muutamia kliseisiä juttuja löytyy, mutta se ei laske elokuvan tasoa liikaa.
Insideriin on myös saatu oivallinen käsikirjoitus ja hieno musiikki. Musiikkia hyödynnetään hyvin tapahtumien kuljettamisessa. Muutenkin tähän elokuvaan sopii Michael Mannin oma kuvaustyyli. Tyylissä on paljon samaa kuten esimerkiksi Heatissa. Yöllistä kaupunkia hyödynnetään hyvin ja tunnelma on juurin sopivanlainen. Muutenkin kameratyöskentely toimii hyvin.
Hahmotkin on saatu mielenkiintoisiksi. Wigand on saatu erittäin uskottavan oloiseksi mieheksi, joka tuntee velvollisuudekseen kertoa totuus tupakkateollisuudesta, mutta jonka täytyy samalla huolehtia perheensä toimeentulosta ja turvallisuudesta. Al Pacino tekee hommansa loistavasti toimittaja Bergmanina, vaikka Pacinon maneerit hieman horjuttavat hahmon uskottavuutta. Muihinkin hahmoihin on saatu särmää. Tupakkateollisuuden miehet esitetään häikäilemättöminä oman etunsa ajajina, mutta niin pitkälle ei kuitenkaan mennä, että he vaikuttaisivat pahoilta. Tässä ei ole sen enempää hyviä kuin pahojakaan, vaan jokainen tekee omalta kannaltaan perusteltuja ratkaisuja.
Kaiken kaikkiaan Insider on hyvin tehty elokuva tupakkateollisuuden häikäilemättömyydestä ja sen vaikutusvallasta muuhun yhteiskuntaan. Tätä voi kyllä suositella jokaiselle hyvien draamatrillereiden ystäville. Elokuva on toteutettu erinomaisesti ja katsojan mielenkiinto pysyy ylhäällä.
nimimerkki: Ville
