Minua on Manaajan näkemisestä asti miellyttänyt William Friedkinin brutaali ja kaunistelematon tyyli. Friedkin haluaa elokuviensa näyttävän realistisilta, mikä lienee perua hänen ohjaamistaan dokumenteista. Friedkinin elokuvissa päähenkilökään ei välttämättä ole koskematon, mitä tahansa saattaa tapahtua. Jotain Friedkinin elokuvien muistettavuudesta kertoo se, että minulla on voimakkaita mielikuvia Elää ja kuolla L.A.:ssa -elokuvasta, ajalta ennen elokuvaharrastukseni syntymistä. Friedkin on vakuuttanut minut jo silloin. Ei mikään turha äijä.
Kovaotteiset miehet on ennen kaikkea Gene Hackmanin elokuva. Hackman esittää kovaotteista poliisia, ”Popeye” Doylea, joka ei kaihda keinoja saadakseen konnat telkien taakse. Doyle on väkivaltainen ja vittumainen mies, mikä luo hienon kontrastin, sillä elokuvan rikolliset ovat lähinnä ranskalaisia herrasmiehiä. Doylen työpari Russo (Roy Scheider) puolestaan on paljon Doylea rauhallisempi, mutta ei toisaalta kuitenkaan syyllistä Doylea arveluttavista metodeistaan. Kovaotteiset miehet on ehkä jo liikaakin tunnelmaan pohjautuva elokuva. Loputtomilta tuntuvat kohtaukset, joissa Doyle seuraa ranskalaistarikollista, eivät tunnu johtavan mihinkään. Tietenkin tälläinen on varmasti realistista poliisintyötä, mutta elokuvassa se käy nopeasti tylsäksi. Kyseiset kohtaukset ovat kieltämättä hienosti rakennettuja, mutta koska ne ovat liian pitkiä, mielenkiinto herpaantuu. Kun viimein päästään toimintaan, se onkin sitten timanttia. Takaa-ajo New Yorkissa toi hyvällä tavalla mieleen GTA-pelit ja vanhat toimintaelokuvat, joista näkee äctiönin olevan aitoa. Pelti rytisee ja kohtaukset on oikeasti kuvattu New Yorkin kaduilla, mikä näkyy lopputuloksessa.
On tavallaan vaikea uskoa, että Kovaotteiset miehet voitti aikanaan paljon tärkeitä Oscareita. Ei siksi, että elokuva olisi huono, vaan siksi ettei se ole perinteinen Oscar-rohmu. Filmin maailma on kylmä ja realistinen. Rikolliset eivät välttämättä jää kiinni ja poliisit ovat paikoin rikollisiakin pahempia. Elokuvan loppu on myös tyylikäs, vaikkakin kenties liian töksähtävä. Mutta enempää en aio paljastaa. Suosittelen lämpimästi Kovaotteisia miehiä. Vaikka elokuva ei muuten iskisi, se on kuitenkin esikuva monille muille poliisielokuville. Se kannattaa pitää mielessä.
