Illan hämärtyessä poliisi astuu ulos autostaan. Ohi pyyhältää valkoinen auto räppi taustalla pauhaten. Auton ikkunasta singahtaa laukaus ja poliisi makaa maassa kuolleena. Murhan tekijöillä tulee kuitenkin olemaan tiukat paikat, sillä murhatun poliisin isää Simon Ballisteria esittävä Steven Seagal on saapunut kaupunkiin, tavoitteenaan tappaa poikansa murhaaja.
Heti kaupunkiin saavuttuaan Ballisteria tullaan kovistelemaan, mutta kuten arvata saattaa, pistää hän uhkailijoita turpiin. Vähitellen tiedustelemalla hän saa vihiä, että teon takana olisi kujia hallitseva jengi East Side Gangsters. Kostoreissuhan ei luonnollisesti suju ilman turpalöylyjä, ja niitä tulee olemaan runsaasti.
Urban Justice ei ole mikään hyvä elokuva, mutta saa siitä tarpeeksi iloa yhdelle katsontakerralle. Steven Seagal on jälleen se sama vanha yksi-ilmeinen kova jätkä, joka ei pelkää antaa turpaan jos on tarvis. Jotenkin vain tuntuu, että yli viisikymppinen nahkatakkinen jässikkä ei ole se paras mahdollinen pääosa tähän elokuvaan, joka sijoittuu afroamerikkalaisten gangsterijengien maailmaan. Steven Seagal on myös tuottanut tämän elokuvan, pääosan esittämisen lisäksi. Ehkä tarkoitus oli tehdä astetta urbaanimpi toimintaleffa. Valitettavasti huomaa, että elokuva on tehty melko pienellä budjetilla, eikä mikään toimintakohtaus ole kovin säväyttävä. Vaikka reissun tarkoitus oli tappaa murhaaja, tulee ruumiita liian paljon matkalla määränpäähän, joka ei nyt ollut mikään yllätys.
Ärsyttäviä seikkoja löytyy. Ensinnäkin elokuvassa kiroillaan aivan tarpeettoman paljon. Gangsterijengiläiset eivät tunnu kovin uskottavilta, vaikka joka toinen sana onkin motherfucker. Räiskintäkohdissa on se vika, että aina kun jotain ammutaan, lentää verta aivan luonnottoman paljon varsin epäaidon näköisesti, ja paria kohtaa lukuunottamatta jokainen osuma näytetään vielä hidastettuna! Elokuva sisältää alkupuoliskolla ehkä yhden laimeimmista kuristuskohtauksista ikinä. No, tälläkin kertaa tosissaan tehdystä leffasta saa hyvät naurut, eli nappivalinta siis.
Lopun kruunaa vielä kohtaus, jossa Steven Seagal kävelee slow motionina hiphopin jyskätessä taustalla, ja gangsterin todetessa: ”Gangstahenkeä.” Hupia elokuva ainakin tarjoaa, ja ihan keskinkertaista toimintaakin. Muuten aika mitäänsanomaton.
