Hassut hurjat hirviöt pohjautuu samannimiseen lastenkirjaklassikkoon (Where The Wild Things Are). Alkuperäisessä kuvakirjassa oli juonta vain muutama lause joten elokuvan dialogi on enimmäkseen lähtöisin ohjaaja/käsikirjoittaja Spike Jonzen sekä Dave Eggersin kynistä. Hassut hurjat hirviöt on näin vahvana animaatiovuotenakin (Ponyo rantakalliolla, Up, Coraline…) hyvin esille nouseva lastenelokuva jonka valtti on elokuvan tunnelmallinen ote.
Hassut hurjat hirviöt on yllättävän alakuloinen lastenelokuvaksi mutta se tekeekin elokuvasta mukavan erilaisen perinteisestä rakenteesta huolimatta. Heti elokuvan päähenkilön Maxin yksinäisiä leikkejä kuvaavasta alkukohtauksesta lähtien elokuvan aito ote tempaa myös vanhemmat katsojat mukaansa eikä latistu fantasiamaailmaan siirryttäessäkään. Elokuvan juonihan on suurimmalle osalle tuttu jo Maurice Sendakin kirjasta: Maxille tulee riitaa kotona ja hän karkaa kotoa naamiaispuku päällään löytäen tiensä omituisten hirviöiden kansoittamaan satumaailmaan jossa hirviöt kruunaavat hänet kuninkaakseen ja Max oppii seikkailuiden lomassa paljon uutta ystävyydestä sekä muista lapsille tärkeistä asioista.
Puoliksi näytellyt ja puoliksi animoidut lapsuuden pelkoja kuvaavat hirviöt ovat melko häiriintyneen, mutta silti rakastettavan näköisiä otuksia. Erityisesti ilmeikkäät kasvot on tehty erityisen hienosti. Vaikka elokuva on valoisa ei se silti ole pelkkää auringonpaistetta vaan yhtälailla hienovaraisen alakuloinen teos kuin alkuperäinen kirjakin. Pääosan lapsinäyttelijä osaa eläytyä tilanteisiin yllättävän hyvin ikäisekseen eikä vain tuijottele ympäriinsä silmät pyöreinä kuten monet 90-luvun lapsitähdet, elokuvan muista ihmisnäyttelijöistä ei ole paljoa sanottavaa koska heitä nähdään vain elokuvan alkukohtauksessa sekä kauniissa loppukohtauksessa mutta hekin hoitavat roolinsa hyvin.
Kuvaustyyli vaihtelee melko rajusti nopeatempoisista käsivarakuvatuista kohtauksista kauniisiin maisemakuviin ja tunnelmointiin. Kohdeyleisölle mieluisasti pääpaino on edellämainituissa eikä elokuvassa hidastella enempää kuin on tarpeen muttei turhaan sekoillakaan. Väkivaltaa ei elokuvassa ole lumi/savipaakkusotia enempää ja Hassut hurjat hirviöt ei muutenkaan aliarvioi lapsia turhaan. Elokuvan opetukset eivät ole alleviivaavia vaan ne jätetään pienten katsojien itse oivallettavaksi. Kaiken kruunaa Karen O:n loistavan pirteä soundtrack joka toiminnallisemmissa kohtauksissa yltyy lähes rokiksi.
