Seuraava nimilista kertoo jo paljon: Kevin Spacey, Russell Crowe, Guy Pearce, Danny DeVito, Kim Basinger ja James Cromwell. Paljoa hienompaa ja sopivampaa listaa ei rikosdraamaan löydy. Kun mukaan lisätään vielä pirullista juonittelua alamaailman ja poliisin välillä, ohjaaja Curtis Hansonin perusvarma ote ja Jerry Goldsmithin vähäeleinen, mutta tunnelman pilviin nostava ääniraita, on tuloksena hieno elokuva nimeltä L.A. Confidential.
L.A. Confidential perustuu James Elroyn kirjaan ja sijoittuu 1950-luvun Los Agelesiin. Niin poliisi, rikolliset kuin mediakin pelaavat omaa peliään kulissien takana, ja lisäävät omat mausteensa kehkeytyvään soppaan. Korruptuneisuutta ja väkivaltaa näissä tyylikkäissä kuvioissa piisaa.
Bud White (Crowe) on kovamaineinen poliisi, joka ei pelkää käyttää väkivaltaa missään tilanteessa. Ei etenkään naisiin kohdentuvan väkivallan edessä. Hänen viraltasyrjäytetty parinsa tapetaan raa’asti kuusi henkeä vaatineessa ryöstössä. Syyllisiä etsimään laitetaan mm. televisiomaailman avustajanakin toiminut ja skandaaleissa ryvettynyt Jack Vicennes (Spacey) ja urallaan nousujohtoisesti etenevä älykkö komisario Exley (Pearce). Edessä on kiemuraa jos jonkinmoista, ja yllätyksekäs loppu kimurantille tarinalle. Mitä osaa kuvioissa mahtavatkaan näytellä skandaaleilla elävä S. Hudgens (DeVito), hienostohuora Lynn Bracken (Basinger), rahoissaan uiva Pierce Patchett (Strathairn) ja ansioitunut ylikomisario Dudley Smith (Cromwell)?
L.A. Confidential on hieno elokuva oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden välisestä häilyvästä rajasta. Niin rotusorto, kostonhimo kuin korruptuneisuus ovat voimakkaasti mukana ja poliisin motiiveja tehtävään pohdiskellaan oikein urakalla. Näyttelijäjoukko on rautaisen kova, etunenässä Guy Pearce, joka syöksyilee juttujen perässä posket lommoilla ja on todella hyvä, sekä Spacey, joka jaksaa vakuuttaa joka kerta. Mitäpä sitä siihen enää lisäilemään, parasta lienee, että jokainen tarkastaa leffan ja toteaa itse sen loistavuuden.
