Amerikan mantereelta ilmestyy vuosittain laaja määrä korkeaoktaanisia ja jytiseviä toimintapätkiä, joten oli mukava huomata, että Euroopasta, tarkemmin sanottuna Ranskan mantereelta, ilmestyy toimintapätkä, joka kurottaa jo alkumetreillä korkealle. Ranskan toimintaelokuvien ykkösmiehellä Luc Bessonilla, joka on ohjannut mm. elokuvat Tyttö nimeltä Nikita ja Léon, oli omat näppinsä pelissä elokuvan tekemisessä. Tuottajan roolissa häärinyt Besson hankki elokuvallensa ohjaajaksi nousukiintoa hakevan Louis Leterrierin ja melko tuntemattoman Corey Yuenin. Pääosaroolia tuli vetämään kovassa actionkyselyssä oleva Jason Statham, joka seuraa mm. Steven Seagalin jalanjälkiä, tosin ilman poninhäntää.
The Transporter kertoo miehestä nimeltä Frank Martin (Statham). Martinilla on oma tuottoisa bisnes, mies toimii vauhdinjanoisena kuriirina, joka vie kaikenmaailman lähetyksiä perille tienaten aimo tukun käteistä. Leppoisa yrittäjänelämä kuitenkin hyytyy, kuin Lada jyrkkään ylämäkeen, yhden keikan mennessä pahasti pieleen. Frank saa tappajat kintereilleen ja siitähän syntyykin bensankatkuinen ja ruudinkäryinen soppa.
Niin mahtipontista kuin Ranskan actionfilkan meno onkin, yhtä mahtipontisen laskujohteiseksi se lopulta kääntyy. Jyrkkää syöksylaskua ei voida välttää Leterrierin ja Yuenin heppoisten ja onttojen ideoiden tipahdellessa ryminällä alas. Ensinnäkin minkään sortin älyllistä viihdettä on turha odottaa. Jopa pienimmätkin realistisuuden odotukset voi heittää kaivoon, sillä ohjaajakaksikko on ottanut todellakin nollatoleranssilinjan järkevyyden kitkemisessä ja sen korvaamisessa paikat lamaannuttavalla toiminnalla. Ainakin katsojan aivot elokuva lamaannuttaa varsin onnistuneesti tuoden puhkikulutettujen kliseiden, siirappisen romantiikan ja töksön dialogin sekoituksen hurjalla vauhdilla katsojan silmille.
Lamaantuminen on tainnut käydä ainakin pääosanäyttelijä Stathamin henkiselle motoriikalle. Tai sitten miehen ilmevarastoon on tehty kunnon kevätsiivous ja jäljelle jätetty yksinkertainen ”I’m a tough guy” -ilme. Kyseinen ilme pysyy miehen kasvoilla koko puolitoistatuntisen ajan, vaiheittain korostettuna muutamalla teennäisellä hymynkaarella. Sankarin naista näyttelevä Shu Qi jää vain kansikuvamaiseksi koristeeksi, joka söpöilee karskin sankarin kainalossa, ilmaan minkäänlaista tunteen kipinää. Konnan viitan itselleen saavasta Matt Schulzesta paistaa railakkaasti läpi ”Bond-leffojen tyylinen” badguy-stereotypia. Onneksi sankarin poliisiystävää näyttelevä Francois Berléand saa luotua elokuvaan edes jonkinlaista näyttelemisen makua.
Korkealle kurottanut The Transporter ajaa loppujen lopuksi itsensä umpikujaan liiallisella yliyrittämisellä. Myönnettäköön, että pätkä sisälsi mukavasti toteuttetuja kaahailu- ja toimintakohtauksia, mutta itse sisältö huokuu ammottavaa tyhjyyttä, jota ei edes Bessonin fantasioima action täytä. Jos haluat kokeilla kaatokännejä ilman alkoholia, The Transporter on juuri oikea valinta korkattavaksi, muille se on vain yksi läpeensä mätä toimintafilkka, joka jää katsomisen jälkeen kummittelemaan surkeudellaan pitkäksi aikaa mielen syövereihin.
