Leffa sijoittuu 60-luvun USA:han, jossa kaverukset viettävät viimeistä iltaa yhdessä. Kaksi ei tiedä, lentääkkö pois pesästä vai jäädäkkö ystävien luo, yksi suree toisen lähtöä, yksi saa toisen auton lainaksi ja lähtee kurvailemaan, yksi joutuu ”lapsen vahdiksi” ja yksi heistä vielä kokee hetkellisen rakastumisen ja yrittää jäljittää naisen, jota kauniimpaa ei ole nähnyt. Siinäpä syitä katsoa elokuva loppuun asti, mutta tuon rungon ympärille mahtuu paljon muutakin.
American Graffiti on ehkä parhaita ajankuvauksia, joita on tehty. Sen tunnelma on korkealla ja elokuva tuntuu aidolta. Se viihdyttää täydellä teholla, eikä katsojalle tuota hankaluuksia ottaa rennosti ja kokea uskomattoman yön tapahtumat, aidosti ja valveunen omaisesti. Elokuva on nostalginen trippi 60-luvun sydämmeen ja taustalla soi ehkä hienoin sountrack, jonka elokuvaan voi yleensä laittaa. Niin Chuck Berry, The Beach Boys että vanha kunnon Bill Haley & The Comets ovat päässeet mukaan.
Ron Howard loistaa kirkkaasti, eikä muissakaan näyttelijöissä ole mitään vikaa. Nuoret joraavat, heittävät läppää ja kruisailevat siihen malliin että tuntee itsekkin olevansa mukana menossa. Ja niinhän sitä onkin.
George Lucas ymmärtää niin nuoria, heidän mieltään kuin itse katsojaakin ja huumaa heidät todenteolla tällä pläjäyksellä. Visuaalisestikkin erittäin upea elokuva vetää edelleen vertoja jopa alkuperäisen Star Wars -trilogian huipentumalle, Impperiumin vastaiskulle.
Kokonaisuutena American Graffiti on rakastettava ajankuvaus, nuorisoleffojen kärkikaartiin kuuluva extaasin lailla huumaava trippi 60-luvun sydämmeen, josta ei puutu mitään, mitä täydellisesti viihdyttävä viihde-elokuva tarvitsee.
nimimerkki: Sano mitä sanot
