Ollaan Kaliforniassa. Magnolia seuraa useiden erilaisten ihmisten kohtaloita yhden tavallisen päivän aikana. Mukana on Jim Kurring, poliisi (Reilly), syöpään kuoleva Earl Parteidge (Robards), hänen vaimonsa Linda (Moore), hänen hoitajansa Phil (Hoffman), ’kunniota kyrpää’-sloganin heittäjä Frank T.J Mackey (Cruise) ja monia muitakin värikkäitä, kiinnostavia ja kaikilla tavoilla epätäydellisiä ihmisiä.
Elokuva alkaa kolmen ihmeellisen yhteensattuman kuvauksella ja sittemmin loikkii eri ihmisten kohtaloissa välillä. Kaiken hyvän perinteen mukaisesti tarinat eivät ole pelkästään rinnakkaisia, vaan ne myös risteävät useaan otteeseen. Kerronta on niin taidokasta että sitä ei huomaa ollenkaan – se kertoo loistavasta taidokkuudesta. Dialogia on paljon, otokset ovat pitkiä ja leikkaus on maltillista.
Ohjaaja-kirjoittaja Anderson saa nimekkäästä näyttelijäkaartista revittyä sellaisia suorituksia että heikompaa hirvittää. Normaalisti ärsyttävästi virnuileva Cruise hyödyntää virnettään uskomattoman tehokkaasti ja luo uskomattoman hauraan ja itseään peittelevän ihmisen. Eikä Cruise ole ainoa joka yllättää katsojan. Kaikki Magnolian ihmiset ovat täydellisen uskottavia ja moniulotteisia. Jopa sängyssä makaavasta kuolemansairaasta saadaan moniulotteinen ja kaikkea muuta kuin pyhimysmäinen ihminen. Jason Robards jätti uransa vimeiseksi rooliksi hienon ja surullisen suorituksen.
Kokonaisuutena Magnolia on liian suuri tullakseen näin pienen tekstin analysoimaksi. Sen henkilöhahmot ovat eläviä, maailma täynnä outoja ja vähemmän outoja sattumuksia ja kerronta on maltillisuudessaan esimerkillistä. Miltei täydellinen elokuva.
nimimerkki: Jurpo
