Kokonaisuus on omaperäinen, hauska ja älykäs.

11.11.2006 13:20

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Napoleon Dynamite
Valmistusvuosi:2004
Pituus:86 min

Napoleon Dynamite on nolo, säälittävä ja mahdottoman nörtti teini, joka kuuluu käymänsä lukion kiusattuimpiin nuoriin. Hänen ainoat kaverinsa ovat meksikolainen Pedro ja erikoisia kampauksia kokeileva Deb-tyttö. Hän asuu yhdessä mummonsa, yli kolmekymppisen Kip-veljensä ja Tina-laaman kanssa. Kun mummo joutuu sairaalaan, niin machoileva Rico-setä tulee pitämään huolta sukulaispojistaan.

Dynamiitti Napoleon antaa armottoman kuvan amerikkalaisesta kulttuurista. Elokuvan hahmot ovat säälittäviä lurjuksia, jotka ovat inhottavuudestaan huolimatta sympaattisia persoonia. He sortavat heikompiaan ja tavoittelevat vain omaa etuaan. Jopa Napoleon itsekin lyö muita vyön alle, jos saa siihen mahdollisuuden. Tässä maailmassa kaikki on hyvin pinnallista. Kaikkien pitää olla hyvännäköisiä ja suosittuja, muuten on pahemman luokan hylkiö. Kulttuurikritiikkinsä ohella Dynamiitti Napoleon on myös varsin osuva teiniangstin parodia. Parodian kohteeksi joutuvat myös jotkut teinipläjäysten kliseet.

Jon Heder on tuskin mikään kovin hyvä näyttelijä, mutta Napoleonin rooliin hän sopii täydellisesti. Aneemisuus ja typerä ulkoasu sopivat tälle sankarille täydellisesti. Hän vieläpä omistautuu roolilleen täydelle antaumuksella. Muutkin näyttelijät ovat aika tuntemattomia, mutta juuri siksi tähän leffaan täydellisesti sopivia. Jon Griesin tulkitsema Rico-setä on sen verran hulvaton, että hän nousi filmin hahmosuosikikseni.

Dynamiitti Napoleon on toimiva satiiri ja parodia. Tyyli on piikittelevä ja tekijöillä on koko ajan ollut kieli poskella. Loppukuvista päätellen ohjaaja-käsikirjoittaja Jared Hess on halunnut tehdä hyvän mielen elokuvaa, ei hän sittenkään halua olla lopulta mikään kovin ilkeä. Lopputulos muistuttaa hieman Wes Andersonin teoksia. Tunnelma on outo, haikea ja hykerryttävän huvittava. Kokonaisuus on omaperäinen, hauska ja älykäs, mutta ei silti mikään täydellinen. Joitain asioita olisi voitu käsitellä enemmän ja välillä on katsojan tympääntyminen lähellä. Plussaa löytyy kuitenkin paljon enemmän kuin miinusta. Tästä on tullut aikamoista ”vihaa tai rakasta” -tavaraa, mitä en ymmärrä. Suosittelen tätä tasapuolisesti kaikille.

Arvosteltu: 11.11.2006

Lisää luettavaa