Muuten tylsän leffaviikonlopun valopilkkuna tullut Kaunis Sabrina oli jotain erilaista tämän katselijan silmissä. Yleensä romanttiset komediat jättää kylmäksi mutta tämä vanhan ajan klassikko oli poikkeus. Se oli hauska, siinä oli tyyliä, ja ja kaikki oli muutenkin kohdallaan. Kaikkia genrejä seottava Billy Wilder onnistuu hommissaan hyvin.
Tarina kertoo rikkaan perheen Larrabee’iden autonkuljettajan tyttärestä, Sabrinasta, joka on korviaan myöten rakastunut Larrabeen Davidiin (Holden), perheen playboy-poikaan. Valitettavasti Sabrinan rakkaus ei saa minkäänlaista vastakaikua, ja Sabrinakin on ujo tyttö. Isukki lähettää tyttärensä (siis Sabrinan) Pariisiin kokkikouluun, jossa Sabrina oppii kokkauksen lisäksi elämään hienosti. Kotiin palauttuaan Sabrinan ulkonäkö/-olemus saa miesten alaleuan retkahtamaan. Yht’äkkiä Davidkin osoittaa ihastumisen merkkejä, ja vanhempi velikin Linus (Bogart) kiinnostuu Sabrinasta.
Tässä leffassa kaikki on loppuun asti viimeisteltyä, puvustus (joka toi ainoan Oscarin elokuvalle) on hyvää, musiikki on hyvää, ja käsikirjoitus on erinomaista. Tässä leffassa on oikeasti hauskaa huumoria, ”hieman” erilaista kuin nykyajan pissa/kakka ”huumori”. Koko näyttelijäpoppoo on loistava. Viisikymppinen Bogart on loistava, Hepburn on lositava, ja Holden niinikään loistava. Hepburnille ja Holdenille syntyi muuten romanssi kuvausten aikana, mutta romanssi kuihtui tosin äkkiä kuvausten jälkeen. Tämä klassikko on ehdottomasti katselun arvoinen, suosittelen
nimimerkki: Screwball
