Psykiatri David Callawayn (De Niro) vaimo tekee itsemurhan. Tytär Emily (Fanning) saa tästä tapauksesta traumoja ja David päättää muuttaa pieneen kylään tyttärensä kanssa. Kun he ovat asettuneet paikoilleen, saa Emily ystävän, joka kutsuu itseään Charlieksi. David uskoo, että Charlie on vain Emilyn mielikuvitusta. Kohta alkaa kuitenkin tapahtumaan outoja ja pelottavia asioitta.
Elokuvasta olisi voitu saada aikaiseksi todella hieno kauhujännäri. Ongelmia on kuitenkin liikaa, että Hide and Seek voisi nousta paljon keskikertaisuuden yläpuolelle. Pahiten leffaa rassaa mielikuvituksettomuus. Vanhemmista kauhuelokuvista on otettu runsaasti vaikutteitta. Varsinkin Hohdon vaikutus näkyy hyvin. Katsokaa vaikka alun kohtausta, missä Robert De Niro ajaa autolla vuoritietä pitkin. Hohdossahan oli alussa vastaavanlainen kohtaus. Muitakin juttuja on lainattu aika runsaasti Hohdosta. Elokuva toki onnistuu säikyttämään parissa kohtaa ja aiheuttamaan pientä jännitystä loppupuolella. Valitettavasti kokenutta kauhuelokuvien katselijaa ei Hide and Seek pahemmin säväytä. Myöskin loppu tyrittiin urakalla. Loppua ei pahemmin selitellä ja katsojalle jää mitä hittoa oikein tapahtui? –tunne. Loppu on aika tavalla ristiriitaisen oloinen leffan aiempiin tapahtumiin verrattuna. Mutta en puhu siitä sen enempää spoilerivaaran vuoksi.
Onneksi näyttelijätyö nostaa jonkin verran leffan tasoa. Robert De Nirolla on nykyään vaikeuksia löytää itselleen hyviä leffoja (Vai haluaako hän todellakin näytellä tällaisissa leffoissa?). De Niro kuitenkin tekee ihan hyvää työtä, vaikkei olekaan enää samassa vedossa kuin ennen vanhaan. Dakota Fanning tekee upeaa työtä ikäisekseen. Hänen työskentelyään kyllä jaksaa katsella. Famke Janssen tekee Davidin kollegana ihan kohtuullista työtä. Eikä muissakaan näyttelijöissä ole valittamista.
