Tietäkää huutia, avaruushörhöt, sillä mustat miehet ovat taas täällä kovempina ja hauskempina kuin koskaan. Leffan alussa selitetään komeaan dokumenttityyliin, mitä vuonna 1978 tapahtui, kuka on Serleena ja mikä on Zarthan valo. Tyylikkäiltä 70-luvun afroilta ei (onneksi) vältytä.
Reilun parinkymmenen vuoden kuluttua Serleena tulee noutamaan Zarthan valoa maasta (alusvaatemallin muodo(i)ssa), tarkoituksenaan tehdä sillä tyypillistä jäynää. Agentti Jii joutuu turvautumaan agentti Koon apuun, joka on loppujen lopuksi koko sopan keittänyt piilottamalla Zarthan valon maahan. Koo on eläkkeellä agentin hommista, ja työskentelee tyytyväisenä postissa tietämättä tuon taivaallista yhdestäkään avaruusmonsterista. Kun muisti palautuu niin taas mennään.
Kannessa lukee toimintakomedia, ja sitä elokuva myös on. Toiminta vain sattuu olemaan aika turhanpäiväistä nyhjäämistä, huumorikin on vähän kyseenalaista. Vitsit ovat aika tylsiä, vaikka silloin tällöin tuleekin pari naurunhörähdystä. Koiran muotoja edustava agentti F on leffan todellinen piristysruiske. Härskejä juttuja laukova ja lauleskeleva F lisää varmasti yhden tähden lisää pisteisiin. Ärsyttävän kliseisesti mukaan on ängetty väkisin se vakio ”mies ja nainen ihastuvat toisiinsa” -kuvio.
Vaikka meno onkin tasaisen tylsähköä alusta loppuun, ei leffa puuduta missään vaiheessa, ja sen jaksaa kuitenkin katsoa alusta loppuun ilman suurempia ongelmia. Toisin kuin esimerkiksi samanlaista idioottimaista avaruussekoilua edustava Mars hyökkää. Sen rinnalla MIB2:n pitäisi saada täydet pisteet.
Will Smith ja Tommy Lee Jones lienevät kaikille tuttuja naamoja, miesten roolisuorituksissa ei ole oikeastaan sanomista puoleen eikä toiseen. Elokuvamaailmassa harvinaisempaa herkkua edustaa Lara Flynn Boyle, joka on itselleni tuttu ainoastaan Twin Peaks -sarjasta sekä jostain televisiossa pyörivästä lakisarjasta. Jackass Johnny Knoxvillelekin on annettu pieni idiootinrooli leffaan, jonka hän hoitaa niin hyvin kuin vaan sellaisen roolin vaan voi, tokkopa miehen tarvitsee olla muuta kuin oma itsensä kameran edessä.
Tekniseltä audiovisuaaliselta puoleltaan leffa on hyvää nykytasoa, jos sellaista nyt voi määritellä. Ääniraitavaihtoehtoja on, harvinaista kyllä erittäin monella kielellä. Omalla soittimellani (Pioneer DV-454) tekstityksiä ei voinut vaihtaa lennossa, vaan piti mennä alkuvalikon kautta vaihtamaan. Tämä tuskin on kovinkaan suuri haitta pääosalle ihmisistä.
Kiekolla on myös muutaman minuutin mittainen lyhytelokuva, Chubb Chubbs, jota katsoisi paljon mieluummin kuin itse miehiä mustissa. Toivottavasti joku tekee siitä kokoillanelokuvan.
Nimimerkki: Mane