Jake (John Belushi) vapautuu vankilasta ja hänen veljensä Elwood (Dan Aykroyd) on häntä vastassa vankilan ulkopuolella. Veljekset menevät heti alkuun orpkotiin, jossa he elelivät lapsuutensa. He kuulevat että orpokoti aiotaan sulkea maksamattomien verojen takia. Niinpä Jake ja Elwood päättävät auttaa orpokotia perustamalla bändin ja lahjoittaa keikkatulot orpokodille. Tästä alkaakin pitkä matka, jonka aikana romutetaan useita poliisiautoja ja suututeen natsit. Bändin perässä taapertaa salaperäinen nainen joka yrittää armottomasti tappaa Jaken ja Elwoodin. Juoni ei saata kuulostaa mitenkään omaperäiseltä vaan tutulta 80-luvun rellestämiseltä. Itse elokuvan sisältö räjäyttää liiat pois. Svengaavaa musiikkia höystettynä huumorilla. Tämä on malliesimerkki kunnon elokuvasta, joka ei vaadi paljon mitään tullakseen paremmaksi. Tämä on mestariteos tälläisenään. Kaahailua, autojen romuttamista ja huumoria unohtamatta.
Musiikkia tässä elokuvassa piisaa. Musikaalisia kohtauksia elokuvassa on mukavasti ja niille jotka eivät pidä musikaaleista, niin heille tätä ei voi suositella. Musiikki lajina tässä toimii Blues, joka on svengaavaa ja tarttuvaa. Pääkaksikko näyttelee ilmiömäisesti ja vähäeleisesti roolinsa ja muut näyttelijät vetävätkin hommansa rutiinilla läpi. Sisältää elokuva joitakin hauskoja sivuhenkilöitä, kuten John Candy pääkaksikkoa jahtaavana poliisina. John Landis on ohjaajana hyvä ja se näkyy tässäkin filmissä. Muutenkin kaikki on kohdallaan aina kuvausta myöten. Blues Brothers on elokuva, joka on ansainnut kulttimaineensa. Elokuva kestää monet katselukerrat. Vaikka kesto tuntuu pitkältä niin elokuva meni silmien edestä nopeasti ilman turhia kelloon tiirailemisia. Klassikko, jota suosittelen lämpimästi kaikille hyvän elokuvan ja Bluesin ystäville.
nimimerkki: Mask
