Quentin Tarantino tunnetaan elokuvamaailman keskuudessa hyvin omaperäisenä, mutta varsin taidokkaana ohjaajana, jonka elokuvat ovat väkivaltaisia, veren ja mustan huumorin täyttämiä pätkiä. Tarantinon esikoisteos, vuonna 1992 valmistunut Reservoir Dogs nosti QT:n vauhdilla Pollykylän ohjaajalupausten joukkoon. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Pulp Fiction, rikosgenren suunnannäyttäjä, vakiinnutti lopullisesti QT:n aseman mestariohjaajana.
Reservoir Dogs on varsin onnistunut esikoisohjaus. Näyttelijäpuoli on todella kovaa ja karskia sakkia. Mukana ovat Harvey Keitel, Michael Madsen, Chris Penn, Steve Buscemi, Tim Roth, Edward Bunker, Lawrence Tierney ja QT itse. Madsen ja Keitel ovat todella cooleja rooleissaan. Kaksi karskia machomiestä isojen pyssyjen kanssa antaa todella viileän tunnelman. Tim Roth ja Steve Buscemi ovat taas kaksikko Keitel & Madsenin vastakohdat. Siinä missä Keitel & Madsen olivat karskeja, Roth & Buscemi ovat karismaattisia, sekä hitusen sympaattisia. Buscemi varsinkin elämöityy täysin rinnoin roolinsa. Eikä unohdeta myöskään aina yhtä loistavaa Lawrence Tierneytä, joka jaksaa vielä painaa. QT ja oikean elämän linnakundi Edward Bunker ovat mukana vain muodon vuoksi, eikä heitä näy elokuvassa kuin vilaukselta muutamassa kohtauksessa.
Reservoir Dogsin näyttelijäpuoli on siis todella onnistunutta, niinkuin QT:n muissakin elokuvissa. Juoneltaan RD ei ole kovinkaan monimutkainen, eikä aivotyötä vaativa. Simppeli tarina siitä kuinka välit selvitellään epäonnistuneen timanttiryöstön jälkeen.
Koodinimillä liikkuvat Mr. White (Keitel), Mr. Blonde (Madsen), Mr. Pink (Buscemi), Mr. Orange (Roth), Mr. Brown (QT) ja Mr. Blue (Bunker) ovat ammattirikollisia, jotka yrittivät varastaa timantteja. Seuraukset ovat kohtalokkaat. Lopulta koplamme päätyy muuan varastohuoneeseen selvittämään välejään ja sitä mikä meni keikassa meni pieleen.
Tarina onkin varsin yksinkertainen. Kuvaukset tehtiin pääasiassa yhdessä varastohuoneessa, eikä budjettikaan ollut kuin vaivainen miljoona ja vähän päälle. Reservoir Dogs onkin juuri hyvä esimerkki siitä, kuinka pienelläkin rahankäytöllä voi saada erittäin onnistuneen ja toimivan elokuvan. QT paikkaa rahapulman kunniakaasti luoden varsin omalaatuisen pätkän, joka antoin aloituspotkun ”Tarantino-taiteelle”. Vaikka tarina onkin simppeli, se onnistuu olemaan hyvin monipuolinen omalla tavallaan.
Ensinnäkin Reservoir Dogs on puolitoistatuntia täynnä erinomaista dialogia. Tarantino loi oman tyylinsä, jossa dialogit ovat pitkiä, eivätkä puheenaiheet liity välttämättä aiheeseen ollenkaan. Tämä korostuukin elokuvan alussa, pitkällä ryöstökoplan välisellä keskustelulla Madonnan laulusta. Tämä kuuluisa kohtaus onkin yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä introista. Musta huumori kukkii kiitettävästi taustalla ja iskee aina välillä antaen omaa terävyyttään tarinaan. Väkivaltaa ei sen sijaan ole kovin paljon mukana, eikä toimintaa. Valokeila annettiinkin periaattessa kokonaan veitsen terävälle dialogille ja erinomaista työtä tehneille näyttelijöille.
Reservoir Dogs on kauttaaltaan erinomainen teos. Dialogit ovat omaa luokkaansa samoin kuin näyttelijäsuoritukset. Musiikkipuoli antaa sopivan räväkän tunnelman yhdessä piilottelevan huumorin kanssa. Loistava esikoisteos QT:ltä ja kiehtova näyte siitä kuinka jälkijossittelut voidaan tehdä tyylillä.
