Joel Schumacherin menetettyä Batman -uskottavuutensa Batman&Robin -sekamelskansa takia, ei aiheeseen ihan heti tohtinut kukaan tarttua, joten lepakot jätettiin hyllylle, kun lopulta Mementosta ja Insomniasta kehuja saanut ohjaaja Christopher Nolan päätti ottaa aiheensa käsiteltäväkseen. Batman Begins saikin katsojilta kiitosta osakseen sen verran, että oli kaupallisesti kannattavaa pitää sama ohjaaja puikoissa jatkossakin.
Nolanin sinänsä synkeästä kaupungista ei kuitenkaan vieläkään tule juuri mieleen Gotham City. Koska tylsän persoonatonta muotoilua noudattavat rakennukset voisivat edustaa ihan mitä hyvänsä amerikkalaista suurkaupunkia, ei ympäristö täten anna poikkeuksellisen kiinnostavia puitteita tarinalle, joka ideaköyhyydessään tarvitsisi ehdottomasti ulkopuoleltaan jotain aitoja piristeitä.
Juonessa Batman pyrkii tuhoamaan mafian viimeiseen mieheen asti poliisin ja piirisyyttäjä Harvey Dentin avustuksella. Ainoana mielenkiintoisena hahmona tuttujen kliseiden merestä nousee Jokeri, joka umpihulluna psykopaattina on kiinnostunut vain kaupungin terrorisoinnin aikaansaamasta hurmiosta ja mustan kostajan todellisesta identiteetistä. Sivussa menoa ihmettelee Harvey Dentille uskollinen nainen.
Tarinan pari omaperäistä piirrettä ovat sellaisia, joita ei voi arvostelussa paljastaa, mutta ne eivät ole riittäviä nostamaan Yön ritaria minkään sortin merkkiteokseksi.
Kuka kertoisi Nolanille, että onnistuneeseen adaptaatioon tarvitaan jotain omintakeista vielä myös sinänsä erinomaisten näyttelijäsuoritusten lisäksi? Toisin kuin Burton omaleimaisissa goottihenkisissä fantasioissaan, ei Nolan pysty puhaltamaan tuotokseensa vaadittavaa dynamiikkaa vaan rakenne muistuttaa liikaa tyypillisiä Hollywood -rymistelyjä, joissa yksittäisiä hetkiä korostetaan kokonaisuuden kustannuksella.
Batman Beginsissä oli erityisen häiritsevänä riippakivenä ammattitaidottomasti rakennetut toimintajaksot, eikä Nolan ole pystynyt vielä korjaamaan tätä ongelmaa. Itseasiassa ei tule mieleen yhtään toimintakohtausta, jota ei olisi kuvattu joko liian läheltä, liian heiluvasti tai liian pimeässä.
Näin kulunut kaava ei kestä vähänkään kriittisempää tarkastelua elokuvataiteellisista näkökulmista tarkasteltuna. Kaupallisen laskelmoinnin ohjaaja, tuottajat ja käsikirjoittajat kyllä taitavat. Keskivertoa lahjakkaammalta ohjaajalta olisi ollut kuitenkin lupa odottaa vähän jotain särmikkäämpääkin kuin tuttua hyvän ja pahan ikuista kamppailua.
